MINÄ...

olen
 - mie itte (joku tuntematon)
 - tyhjä
 - hidastunut
 - rakastunut
 - unohtanut
 - luonut ja tuhonnut
 - hukannut elämäni ja itseni
 - pilannut mahdollisuuteni
 - yrittänyt olla vain yksi muiden joukossa
 - kyllästynyt valoon ja säikähtänyt sen puutetta
 - itkenyt
 - kai edelleen ihminen
 - ikuisesti halin tarpeessa
 - silti ELOSSA
(=ikävöimässä sinua)

tanssia

kirkasta tuhansien valojen loisteessa.
paljetit loistaa uusina ihoina.
peilit toistavat täydellisyyttä.
"Voi tätä elon onnea!" joku huudahtaa.
"Sais olla laadukkaampaa samppanjaa.." seuraava tuhahtaa.

yksi istuu syrjemmällä.
vajonneena varjoihin tummassa puvussaan.
tuijottaa merelle, aalloista humaltuu.
muille äänille kuuroutuu
ja vain veden pauhuun uppoutuu.
Rannalle, ulapalle. Ulapalle, rannalle.
tasainen rytmi uuvuttaa transsiin.
yksinäinen yhtyy sen tanssiin ja sukeltaa.
tästä maailmasta viereiseen pujahtaa.
tämä täysin erilainen, hillitty ja hiljainen,
vaivuttaa yksinäisen uneen.

hedelmiä ja pelkkää mustaa.

[kirjottelen viime aikasia nyt yhteen ku vihdoin pääsin taas koneelle]

~
 Olkoon greippi tai appelsiini.
Saman auringon alla ne paahtuu.
Samoista sateista kostuu.
 Olkoon hippi tai hevari.
Samaa maata sitä tallataan.
Saman taivaan alla tallustellaan.

Naura puut kukoistamaan.
Itke kosket pauhaamaan.
Tanssi läpi seitsemät meret
ja liihota kaupunkien katoilla.
Tärkeintä on, että uskallat tuntea.

~~
 Mustaa ja valkoista.
Valoa ja varjoja.
Totta ja tarua.
Erilaisia vaihtoehtoja.
 Entä harmaa, puolipilvinen,
kaikki melkeen todellinen?
Nivoutuu yhteen, sekoittuu.
Todelliset aiheet unohtuu.
Jää. Vain. Tyhjää.

~ ~
Terävällä veitsellä halkaistu kahtia.
Vielä molemmat puolet tallessa.
Kitkeryys saa kyyneleet silmiini.
Säädän tuulettimen kovemmalle,
Irtonaisia lauseita auringon valossa.
Et pääse piiloon.
Mittari kohoaa ylöspäin.
Kärvennymme.
Ja minä nauraen syöksyn aaltoihin
Sinä hakeudut tuolini alle varjoon.

~~
Tuulen tyttö, virran viemä.
Tanssii kukkien keskellä.
Juoksee autojen välissä valtatiellä.
Aivastaa auringolle ja antaa sateen sivistää.
Puhuu puiden kanssa ja kasvattaa krokotiilejä.
Tuulen tyttö, virran viemä.
Löydät tämän tytön sieltä.
Minne annat elämän sinut kuljettaa.

~~
Me ollaan vuoristoradassa
hymyt loistaa naamalla
kun kaks vastakkaista
leikkii yhtä ja samaa naista
ei tässä kai kuulukaan, olla vakavissaan
 sellaset maailmanpyörään jonottaa
pääsevät kaiken muun unohtaan
Uppoavat suudelmaan.
ollaanko me sitten joskus noin tosissaan?
vai onko tän tarkotus olla hauskaa vaan?
me edetään pikakelauksella
muut kai pysähty kokonaan
en muista ainakaan, että kukaan
ois ollu nousemasa
samaan vaunuun meidän kanssa.
kohta kiihdyttää vauhtiaan.
Saako sun kaulaan tarrautua?

Saat ekstaasin mun suonissa virtaamaan.
Joka kerta vaikka jutellaan vaan.
Voisin taivaita kurkottaa.
Mut kuitenkaan, uskaltaisinko luottaa?
Tunnen kaiken liian vahvana.
Oisko sulla rauhottavia?

~~
tuo haaveileva hörhö kadun kulmassa.
kirjottaa kirjettä kaunolla.
piirtelee laitaan kaipaustaan.
sulkee suudelmin,
mut miksi kuitenkin?
Lähettää itkevin silmin?
 koska tietää yhtä hyvin kuin toinenkin.
että jatkaminen vain haavaa kasvattaisi.
nyt pystyy  ehkä vielä unohtaa.
myöhemmin huomattavasti vaikeempaa.
 Hän pelkää.
sitä että yksin jää.
sitä ettei kenellekään.
tule toiveeksi olla sylityksin, hänen kanssaan.

~~
Kahinaa. Ei housujen, vaan putoavia lehtiä.
Oransseja, punaisia, ruskeita.
Talven tuloa ennustaa.
Kylmää. Nyt  ei kyse pakkasesta.
vaan siitä mitä löytyy sisältä sielusta.
Ikiroutaa kasvattaa, tämä nuori koulimaton maa.
Ei halua sulaa enää kesäksikään.
Sillä tietää: "ei mikään ole ikuista."
Pelkää luopua.
Luovuttaa.
Ei verta sitä tarvitsevalle.
Van näyttää tälle maailmalle.
Päästää irti elämästään.
Jonnekin tämän tuolle puolen.
Pois tästä helvetistä.
Ennemmin vaikka kuolen kuin jään.
Mutta entä jos sieltä?
Rajan takaa, löytyy vain pahuutta?
Helvetti kahdella hoolla.
Mistä sitä tietää?
On helpompi toivoa
et oppii lentämään.
pääsee maailmaan pehmeään.
Mut mistä sitä tietää?

pelkää pimeää

ahistaa.
enemmän kuin uskoin olevan mahollistakaan
valonarkaa.
mut pimeäkin pelottaa.
en ole ihminen enää ollenkaan.
olen varjo entisestä, eikö kukaan nää?

hyvinvointi yhteiskunta,
ei haluta väliinputoajia huomata.
nehän tarhrais tätä täydellisen mainetta.
hyi kauhia kuka sellasta haluaa?
otetaan nyt nää palkinnot vastaan vaan ja vaietaan.

se ei olekaan niin, laulaa maija vilkkumaa.
ehkä en ole tarpeeksi en riitä tuollekaan.
itse inho ja kriittisyys kukoistaa.
kuka haluais ostaa, nyt lähtis minäkuvia halvalla!

jumalauta, ota ittees niskasta kii
ja käyttäydy kuin kunnon kansalaiset.
joo joo nii nii,
mut mä en jaksa halua enkä kykene.
ei nyt hymyyn taivu tämä suu.
saa yrittää.
parantaa haavat käsistä ja otsaa iltaisin suukottaa.
ei taitas sekään tähän auttaa.

on virus kummallinen tämä.
tulee yllättäen, takkiaan kääntäen naurahtaa.
montako tuskaa oot valmis testaamaan?
kestätkö kipua, jos se ensin testataan.
sitten tartutaan ajatuksiin ja maalaillaan mustaksi.
vieläkö jaksat nousta?

jos nukahtaa, voisko joku armahtaa
ja antaa olla heräämättä?

aamulla taas uuden maskin kaapistani valitsen ja hymyn naamalleni vangitsen.
 "Hyvää huomenta!"

totuuksia

rumasta tulee kaunista, jos sinä olet siinä.
tylsiin asioihin tulee mielenkiintoa, jos sinä liityt niihin.
onnellisista hetkistä tulee surullisia, jos sinä poistut niistä.

tietääkö kukaan sitä tunnetta? kun yksi ihminen muuttaa maailmas.
tietääkö kukaan sitä tunnetta? kun sanoessa heihei, tuntuu ettei näe enää koskaan.
tietääkö kukaan tätä pelkoa? että pitäisi yksikseen jatkaa.
tietääkö kukaan, tietääkö kukaan. pitääkö mun vielä jaksaa?

~Odelia ja Illianois osana väkijoukkoa.
toiset on lähes yhdentekeviä, sillä lähellä ihminen niin tärkeä.
Odelia ja Illianois kahdestaan ulkona.
silti yhtä aihetta varotaan. todennäköisesti aivan tahallaan.
Odelia ja Illianois. 
ei niistä osaa sanoa, kumpi täydentää toista.
hetkittäin yhtä, mutta useimmiten vain varjoja toisistaan. 
Ensimmäinen peittää Toisen.
olisi valhe aikamoinen, jos väittäisi ymmärtävänsä tämän tilanteen, suhteen.

~
Tän piti olla se päivä.
Kun korkein hallinto suvaitsee saapua.
Tän piti olla se päivä.
Kun punaisia mattoja on kaikkialla.
Odottamassa, näköjään vain tyhjää huomista.
Tän PITI olla SE päivä.
Kun nään peilinkin hymyilevän.
Tän piti..

~
Täälläkin on peli meneillään.
Siitä ei epäilystäkään, kumpi on johdossa.
Kumpi pelkkä pelinappula.
Toinen hallitsee toista.
  Tääl vallitsee eri säännöt,
kuin pelaajan erässä aiemmin.
Edellinen koski häneen pahemmin.
Nyt Hän hallitsee siirrot.


Kai jokaista meitä vuorotellen
pelaillaan tullen mennen.
Ja taas osat vaihtuu.
Uusi pelaaja ottaa nappulansa haltuun.
  Tämä erä on shakkimatti.
Häviäjä palautetaan aina alkuun uudestaan.
Hitaasti menee jakeluun, ettei pelaaja ees yritä lopettaa.
 Mitä voitto enää ees tarkottaa?
Ehkä unohtamista ja alusta alottamista.
Tai että saadaan päätökseen,
pääsee eteenpäin jatkamaan.


Shakkimatti.
Mut annan kuninkaas syödä mut.
Luovutan.
Koska niin on helpointa.
Mut sä et huomannut siirtoa.
Ja tässä taas ollaan.
Uusi erä alkaa kunhan lasket nollaan.
54321...

sivuhenkilöistä

minä sanoin, että kanssas olen kokonainen.
minä sanoin, sinä täytät sen aukon jonka kaiversi eilinen.
se oli totta silloin, mutta nyt olen tyhjä taas.
    mut en haluu sua satuttaa. myöntämällä että ahdistaa.
sul on ilmanki ihan tarpeeksi ongelmia, jo omissa asioissas kannettavana.
pelkään että sut tuhoaisin, murskaisin pieniin palasiin, jossulle kertoisin.
ei riittäisi että veisin omani sinusta pois lähtiessäni.
taitaisin viedä senkin mitä ennen minua kutsuit omaksesi, itseksesi.

minut tyhjensi joku muu. se onnistui imemään minusta sinutkin ulos.
se oli jo ennen imenyt minuuteni, joten nyt en ole mitään.
olenko silti vihainen sille?
sinun pitäisi olla vihainen minulle. olen paha huono ja kauhea.
miksi et sitä tajua? miten saisin sinulta, pilvilinnat romautettua, nimeni ympäriltä.

minä voisin kertoa sille, mutta luulen ettei se haluaisi minua.
se vain lähettäisi palaseni paluupostissa kotiovelleni.
sillä ei tee niillä enää mitään. onko koskaan tehnytkään? 
tuskin ymmärsi edes omistavansa. 

ei se näe minua. sillä on jo jonossa muita.
en mahdu listalle edes varasijoille.
minkäs teet. päähenkilönä tippuu helposti kokonaan ulos lavalta.
mutta taustajoukoista on helpompi nousta parrasvaloihin.
miten pääsisin takaisin? en kai mitenkään. 
suuntaan kohti takaovea, elämään värittömään.
sillä sinä jäit lavalle. ja sinulla on kaikki mitä minussa ennen oli.

epävarmuutta

Kadutko sä että kerroit mulle?
Reagoinko niinkuin pelkäsit?
Reagoinko väärin?

mua vituttaa. se sana edes melkein kuvaa, tätä tunnetta.
mä oon vihanen itselleni. en kenellekkään muulle, vaikka niin vois luulla.
mä oon vihanen itselleni että annoin itseni rakastua. 
mä oon vihanen itselleni että annoin tän taas kerran tapahtua. 
ja siksi etten pääse yli, en ympäri. 
en osaa eteenpäin jatkaa mut en haluais palatakkaan.

mua vituttaa et oon niin pirun heikko.
mua vituttaa et mun heikkous olet sinä.
mutta sinä et vituta minua.
sillä sinua minä rakastan..

minuun sattuu koko ajan hieman enemmän.
kerään vain lisää ja lisää ja suljen kaiken sisääni.
minuun sattuu niin etten uskalla enää tuntea mitään.
teeskentelen ettei kipu ole tunne.
ettei rakkautta ole olemassa. siltä minusta tuntuu.
on vain tämä tyhjyys jota on kaikkialla. 
mikä ei koskaan saa minua, en myönnä ainakaan.

rakastamista

Toinen: Mulla on ikävä sitä tunnetta. 

että tietää rakastavansa.

Mulla on ikävä sitä tietoa.

oon väsynyt ainaiseen epävarmuuteen.

Jos tuntee itsensä tunteettomaksi,

pitäisikö ilo onni ja rakkaus teeskennellä?

Jotta elämässä olisi jotain sisältöä.

Ensimmäinen: Ei tietenkään, vasta se olisi tyhjää.

Hyi miten hirveää, jos ei kukaan enää.

Osaisi olla oikeasti, kaikilla olisi kasvoilla maski.

Sen lisäksi että sydämmestä pitäisi jää sulattaa,

pitäisi toinen saada myös maskinsa riisumaan.

Toinen: Eikö sulla sitten koskaan,

ala tämä maailma kyllästyttää,

ja omaan kuoreesi vetäytyminen houkuttaa,

kun näyttää varjoista puoltaan tää,

kylmä maailma?

Ensimmäinen: Totta kai joskus, mutta kunhan muistan sen.

Odottaa mua tuolla syli lämpöinen, johon voi sukeltaa.

Ihan koska vaan turvaan. Niin se helpottaa.

Tämän maailman murheet otteensa irrottaa.

Toinen: ..mistä löytyisi minullekin, syli johon kuuluisin?

Ensimmäinen: Sinullahan on se rakkaasi siellä, tuntemattomalle tiellä?

Toinen: ..mutta kun ei se muutu sinuksi, vaikka kuinka kuvittelisin..

Ensimmäinen: ...