hedelmiä ja pelkkää mustaa.

[kirjottelen viime aikasia nyt yhteen ku vihdoin pääsin taas koneelle]

~
 Olkoon greippi tai appelsiini.
Saman auringon alla ne paahtuu.
Samoista sateista kostuu.
 Olkoon hippi tai hevari.
Samaa maata sitä tallataan.
Saman taivaan alla tallustellaan.

Naura puut kukoistamaan.
Itke kosket pauhaamaan.
Tanssi läpi seitsemät meret
ja liihota kaupunkien katoilla.
Tärkeintä on, että uskallat tuntea.

~~
 Mustaa ja valkoista.
Valoa ja varjoja.
Totta ja tarua.
Erilaisia vaihtoehtoja.
 Entä harmaa, puolipilvinen,
kaikki melkeen todellinen?
Nivoutuu yhteen, sekoittuu.
Todelliset aiheet unohtuu.
Jää. Vain. Tyhjää.

~ ~
Terävällä veitsellä halkaistu kahtia.
Vielä molemmat puolet tallessa.
Kitkeryys saa kyyneleet silmiini.
Säädän tuulettimen kovemmalle,
Irtonaisia lauseita auringon valossa.
Et pääse piiloon.
Mittari kohoaa ylöspäin.
Kärvennymme.
Ja minä nauraen syöksyn aaltoihin
Sinä hakeudut tuolini alle varjoon.

~~
Tuulen tyttö, virran viemä.
Tanssii kukkien keskellä.
Juoksee autojen välissä valtatiellä.
Aivastaa auringolle ja antaa sateen sivistää.
Puhuu puiden kanssa ja kasvattaa krokotiilejä.
Tuulen tyttö, virran viemä.
Löydät tämän tytön sieltä.
Minne annat elämän sinut kuljettaa.

~~
Me ollaan vuoristoradassa
hymyt loistaa naamalla
kun kaks vastakkaista
leikkii yhtä ja samaa naista
ei tässä kai kuulukaan, olla vakavissaan
 sellaset maailmanpyörään jonottaa
pääsevät kaiken muun unohtaan
Uppoavat suudelmaan.
ollaanko me sitten joskus noin tosissaan?
vai onko tän tarkotus olla hauskaa vaan?
me edetään pikakelauksella
muut kai pysähty kokonaan
en muista ainakaan, että kukaan
ois ollu nousemasa
samaan vaunuun meidän kanssa.
kohta kiihdyttää vauhtiaan.
Saako sun kaulaan tarrautua?

Saat ekstaasin mun suonissa virtaamaan.
Joka kerta vaikka jutellaan vaan.
Voisin taivaita kurkottaa.
Mut kuitenkaan, uskaltaisinko luottaa?
Tunnen kaiken liian vahvana.
Oisko sulla rauhottavia?

~~
tuo haaveileva hörhö kadun kulmassa.
kirjottaa kirjettä kaunolla.
piirtelee laitaan kaipaustaan.
sulkee suudelmin,
mut miksi kuitenkin?
Lähettää itkevin silmin?
 koska tietää yhtä hyvin kuin toinenkin.
että jatkaminen vain haavaa kasvattaisi.
nyt pystyy  ehkä vielä unohtaa.
myöhemmin huomattavasti vaikeempaa.
 Hän pelkää.
sitä että yksin jää.
sitä ettei kenellekään.
tule toiveeksi olla sylityksin, hänen kanssaan.

~~
Kahinaa. Ei housujen, vaan putoavia lehtiä.
Oransseja, punaisia, ruskeita.
Talven tuloa ennustaa.
Kylmää. Nyt  ei kyse pakkasesta.
vaan siitä mitä löytyy sisältä sielusta.
Ikiroutaa kasvattaa, tämä nuori koulimaton maa.
Ei halua sulaa enää kesäksikään.
Sillä tietää: "ei mikään ole ikuista."
Pelkää luopua.
Luovuttaa.
Ei verta sitä tarvitsevalle.
Van näyttää tälle maailmalle.
Päästää irti elämästään.
Jonnekin tämän tuolle puolen.
Pois tästä helvetistä.
Ennemmin vaikka kuolen kuin jään.
Mutta entä jos sieltä?
Rajan takaa, löytyy vain pahuutta?
Helvetti kahdella hoolla.
Mistä sitä tietää?
On helpompi toivoa
et oppii lentämään.
pääsee maailmaan pehmeään.
Mut mistä sitä tietää?