tiktok tiktok tik

tarvin sut tähän hyväilemään mua
tarvin sut tähän rakastamaan mua
pitämään mua kauniina
sillä sua saattaisin ehkä jopa uskoa

kun ensin teet noin puol vuotta töitä että oisit taas henkisesti jaloillas
ni sitten saapuu se yksi aamu ja helvetti on taas avoinna
kyl mä tiedän että oon keskimääräistä noin kymmenen kertaa enemmän hajalla
silti se että mieli meni rikki ignoorataan sivuvaikutuksista
koska kipu on poissa ja ymmärtääkseni ei ilmennyt edes oksennusta
voi vitsi mitä lohdutusta

tarvisin sut vaan tähän
viereeni vähän
olemaan lähellä
en kaipais sulta sanaakaan
kunhan vain olisit hellä
saisin olla ihoasi vasten
paeta maailmaa
eihän pirut eikä demonit mua löydä
jos nukun sinun kaa

koitan rauhas lähtee kouluun
musiikki soi taustalla
sen hiljalleen kuuluis kertoo mulle
olis aika jo nousta
sitten yks kaks huomaan volyymi kasvaa se tunkeutuu mun tajuntaan
kaikki muu sumenee koitan kappaletta vaihtaa mut kädet ei suostu mun hallintaan
kaikki pikakelauksella, menee aivan liian lujaa, nyt hengityskin tuntuu, kuin ois manalan porteilla
siinä makaan lattialla ja haluaisin kuolla
kunnes kohtaus keskeytetään
en tällä kertaa hävinnytkään
kokonaan

tarvisin vaan sinut viereen
kuvittelen sut huoneeseen
tuolla nurkassa sä seisot
korjaat paremmin mun peitot
siinä hiljaa valvot mun unta
pidät kaikesta huolta
puhdasta rakkautta
oi kumpa oisit oikea
kaipaisin niin kosketusta
iholla

valkotakit kielsi koulun
nyt vain yksin kotona nuokun
koitan kiertää helpoimman kautta
kumpa olis joku lautta
jolla pääsisin sinun luokse
niin kaikki olis paremmin
aika juokse, juokse
olisitpa jo täällä
aiemmin

pffthft

tänään olin tyhjä taas.
hetken aikaa makasin sängylläni enkä jaksanut liikkua.
mietin että entä jos vain pysyisin tässä ja odottaisin sinua
saapuvaksi viereeni makaamaan
sitten voisimme vain hautautua yhdessä tähän haavemaailmaan

ai, minne?
kun kadottaa kaiken unohtaa ensin unelmoida
ja sitten sen miten päin ruukasi olla olemassa
linkku ja mähötä ja tuhat muuta
nyt vain kirjotan sitä mitä pääni suoltaa ulos
en sensuroi
joten anteeksi
jos vahingossa tulen sanoneeksi pahasti

anteeksi.

haluaisin vain pyytää maailmalta anteeksi olemassa oloani
ja samalla sekunnilla kun kyseinen ajatus iskeytyy tajuntaani
kadun sitä jo valmiiksi
ja sitten nolostun ja häpeän
ja tajuan ettei näistä sanoista mikään sovi minuun mitenkään
nostan kaulukset pystyyn ja kohdistan solmion
kas näin, kaikki taas hyvin on.

haluaisin tunkeutua tajuntaasi
nii-in. juuri sinun siellä niin.
voisin aloittaa tietokannastasi
ja päätyä DNA:si uumeniin

tai ehkä vain menen nukkumaan
ja jatkan maailman pelastamista huomenna
aiheuttamatta enää yhtään lisää kaaosta
kauniita unia.

forse domani

joskus elämässä on vaan niitä hetkiä
että vaikka kuinka koitat olla kunnossa ja kävellä pää pystyssä pois
löydät itsesi aina seuraavana aamuna sieltä mistä olet juuri paennut

jotkut asiat pitää vaan kohdata sellaisina kuin ne ovat
ei auta marista siitä etteivät ne ole helppoja
ei siitä että ne saattavat ottaa aikansa
kaikkea vaan ei voi sivuuttaa olankohautuksella
pitää jaksaa olla, uskoa ja kuunnella.

joskus kun sitä ei jaksa enää katsoa
joku avaakin silmäsi ja näet kirkkaammin kuin eilen
joskus kun sitä ei jaksa enää seisoa
joku tarttuu sua kainalon alta ja tukee askelissa
joskus kun sitä ei jaksa enää olla vahva
joku tulee ja tuo sinulle kaupasta herkkuja

joskus siihen ei tarvi mitään
elämä vain etenee itsestään

ja jonain aamuna katsoessasi peiliin
huomaatkin hymyileväsi
hupsista.

todellisuutta?

rakkaus on kaunista
                             jossei ole kaunista
                             se ei ole rakkautta
rakkaus on rauha sielussa
                             ja sotatila aivoissa
keuhkoissa tuntuu ahtaalta
ei meinaa saada happea
                             verisuonissa
                             virtaa lämmin mahla
saako koskea
saako kokeilla
                             millaista on olla iholla
kihelmöi joka solussa kaikki varpaat koukussa jännityksestä
koska sulaa
                             tämä kylmä maa
kuka saa
                             tämän maailman kukoistamaan?

joka
saa mut laulamaan
saa mut tanssimaan
saa mut nauramaan
hän, mut omakseen saa

en kaipaa rahaa en koiraa ei pyörää en taloa
                            vain vaaleanpunaisia auringonlaskuja
                             ja suudelmia taskussa tallessa
ne ei saa kadota
aina tilaisuuden tullen niistä muutamat tahtois paeta
                            ne havaitsen sun lapaluiltas
saanko hipaista
                           sun kasvojas
                          voisin katsoa niitä tunteja

olen elossa
joka puussa ja pensaassa pihalla
tai ehkä rikkaruohona
                          ennemmin asustan
sillä se joka luoksein silloin jää
                         voin olla varma
                         hän oikeesti välittää
 
kaikki on valmista
                        nyt lusikka
voin hetken hengitystäs kunnella
                       sitten suudella
                       sun hiuksias
naiselisuuden kruunu
olet aatelias
en ois osannu paremmasta ees haaveilla

ollaan kaunista
sinä ja minä
yhdessä.

mun ráhkistan du.

kesä on takana kun pitää laittaa sukkahousujen päälle kollarit
kesä on takana kun pitää alkaa taas nukkumaan öisin
kesä on takana ja minulta kysytään mistä se taas koostuikaan
kesä on takana enkä osaa siitä kertoa juurikaan
paitsi sinusta

kesä on takana kun nuoret löytävät itsensä taas koulun penkeiltä norkoilemasta
kesä on takana kun kasvihuoneiden ovia ei enää päivisinkään auota
kesä on takana kun huomaat olevasi pitkästä aikaa kotona
kesä on takana mutta minä olen onnellinen
odottaessani sinua

haluaisin sinut sanoin osata maalata
mutta pelkään etten omista tarpeeksi kauniita lauseita
järkevin ihminen johon koskaan olen saanut tutustua
niin jalat maassa muttei silti totinen torvensoittaja
se hymy
se on yksi kauneimmista asioista sinussa
yhdistettynä hallitsemattomiin hihityksiin
olet aatelias
haluaisin vain ostaa kaikki maailman ruusut
ja maalata taivaankanteen nimesi
jotta kaikkialle minne ikinä menenkin olisit mukanani
ajatuksissani
olet tietenkin
tänäkin aamuna huomaamattani heräsin hymy huulillani
unessani olin vain tuijottanut kasvojasi
haluan muistaa niistä jokaisen millimetrin
siltä varalta että menettäisin silmäni

niin erilaiset
mutta samasta puusta veistetyt
eri suuntiin lähteneet
mutta yhteen silti eksyneet
samalla tavalla hukassa
turvassa toistensa luona
arki on tuntematon asia
jos sinut saan pitää mun omana
ra....an.