toisella meistä on elämä.
toinen on jumittunut keskelle valtatietä.
ei uskaltanut enää yli juosta.
jäi tuijottamaan taakseen.
toinen huutaa hetken, sitten kyllästyy.
hetkessä mielen täyttää jo syyt.
miksi päästävä irti, katsottava eteenpäin.
huomasitko, siinä minä sivuun jäin?
liikenne hiljenee.
menen makaamaan pääväylälle,
kiivettyäni ensin valopylvääseen tähystämään,
minne katosit?
sieltä näki kauas, muttei tarpeeksi.
tajusin vain että luovutit, unohdit.
tyhjenen vain enemmän, kun luen otsikoista:
"Ensimmäinen marssii jo pystypäin"
kuvassa kainalossaan jo seuraava,
itseäni rutistan, ettei kylmä takertuisi vaatteisiin enää yhtään tiukemmin.
