"Sä oot just täydellinen, jos muutut ihan pikkasen."
sanat jää kaikumaan porraskäytävään.
tuulen mukana lähtee mua kiertämään.
myötätuulta häiritsemään.
kun taistelussa vastassa on itse Täydellisyys,
ei voi muuta kuin myöntää tappionsa
ja juopua mahdollisuudesta nimeltä huominen.
ei kukaan ole täydellinen kaikille,
mutta jokainen meistä joskus törmää ihmiseen,
jolle oot juuri se oikea, syy onnellisuuteen.
täydellisyys on olla laiha ja itsevarma,
hiljainen ja täynnä ajatuksia,
sosiaalinen mutta uskollinen,
avoin uusille asioille,
urheilullinen ja musikaalinen,
hyvä koulussa ja ulospäin onnellinen,
sopivasti villi ja surullinen,
huoleton mutta vastuullinen,
oma itsensä, mutta suoraa muotin mukainen.
onko tää yhtälö ees mahdollinen?
usko ainakaan en.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
maanantai 11. helmikuuta 2013
onneailoarakkautta
onko se vielä olemassa?
voima joka palauttaa valon nerkkokalvoille ja poistaa vilun selkäytimestä?
onko se vielä toimivaa?
vai onko ehtinyt parasta ennen-päiväys kulua jo loppuun kokonaan?
selviääkö täältä kukaan?
onko olemassa paikka jota vois kutsua nimellä: Se parempi asuttava?
taivas on vaaleanpunainen,
naamalle langetettu hymy pitempiaikainen.
vaikka ulkona ilta pimetä alkaa,
mun sisällä ilo jatkuu vaan.
kuinka kauan tätä kestää saa?
eikai onnelle ole määräaikaa olemassakaan??
rakastumisen soundtrack soi ilmassa tässä.
virtaa sisääni, pitää liikkeessä.
tanssin silmät ummessa,
ihanuuksien soidessa, elämän toimiessa.
jumitun hetkeen, roikun paitasi helmassa.
vedän sut mukaani, nautitaan illasta.
näytetään maailmalle, ettei täällä tarvi pelätä.
että linnun poikaset oppii vielä lentämään,
että on edelleen jäljellä kirkkaita lampia joissa opetella uimaan.
vielä aurinko joka lämmittää, jos vain pysähtyy sen tuntea haluaa.
voima joka palauttaa valon nerkkokalvoille ja poistaa vilun selkäytimestä?
onko se vielä toimivaa?
vai onko ehtinyt parasta ennen-päiväys kulua jo loppuun kokonaan?
selviääkö täältä kukaan?
onko olemassa paikka jota vois kutsua nimellä: Se parempi asuttava?
taivas on vaaleanpunainen,
naamalle langetettu hymy pitempiaikainen.
vaikka ulkona ilta pimetä alkaa,
mun sisällä ilo jatkuu vaan.
kuinka kauan tätä kestää saa?
eikai onnelle ole määräaikaa olemassakaan??
rakastumisen soundtrack soi ilmassa tässä.
virtaa sisääni, pitää liikkeessä.
tanssin silmät ummessa,
ihanuuksien soidessa, elämän toimiessa.
jumitun hetkeen, roikun paitasi helmassa.
vedän sut mukaani, nautitaan illasta.
näytetään maailmalle, ettei täällä tarvi pelätä.
että linnun poikaset oppii vielä lentämään,
että on edelleen jäljellä kirkkaita lampia joissa opetella uimaan.
vielä aurinko joka lämmittää, jos vain pysähtyy sen tuntea haluaa.
lauantai 2. helmikuuta 2013
kohtaus 52
ei sanaakaan,
ollaan hiljaa vaan.
ja kuunnellaan,
kun hengityksemmekin yhdistyvät.
en tarvi lammppuja,
sinä loistat valoa,
sekä sisältä, että ulkoa.
tää on kuin elokuva.
makaamme lattialla,
kynttilät luovat meistä varjoja.
sinä suutelet minua.
olen osa sinua.
~suostun pyyntöihis, teeskentelen.
että syynä ois lupauksein.
oikeasti, voisin haluta sut kokonaan.
olen vietävissä.
opetan sut pelaamaan mun peliäni yksinkertaista.
ainoa sääntö on: rakasta.
mut se onkin vaikeaa.
moni meinaa, harva uskaltaa.
ottaa riskin ja luottaa.
juopua välittämisen kaivosta.
siihen sukellan.
nauran vitseillesi,
tai niin sinä luulet.
todellisuudessa olen vain niin onnellinen,
että sinut tunnen ja saan koskettaa,
olla elossa.
oon kuin tuo tyttö näyteikkunalla.
sinä se myyjä, joka koristelee mut kukkasilla juhannuksen kunniaksi.
saat mut tuntemaan itseni kauniiksi.
hehkuvaksi. ehjäksi ihmiseksi. kokonaiseksi.
naiseksi. onnelliseksi.
ei se ole niin vaikeaa kuin luullaan,
pari kaunista sanaa ja useimmat meistä on jo sulaa vahaa.
ollaan hiljaa vaan.
ja kuunnellaan,
kun hengityksemmekin yhdistyvät.
en tarvi lammppuja,
sinä loistat valoa,
sekä sisältä, että ulkoa.
tää on kuin elokuva.
makaamme lattialla,
kynttilät luovat meistä varjoja.
sinä suutelet minua.
olen osa sinua.
~suostun pyyntöihis, teeskentelen.
että syynä ois lupauksein.
oikeasti, voisin haluta sut kokonaan.
olen vietävissä.
opetan sut pelaamaan mun peliäni yksinkertaista.
ainoa sääntö on: rakasta.
mut se onkin vaikeaa.
moni meinaa, harva uskaltaa.
ottaa riskin ja luottaa.
juopua välittämisen kaivosta.
siihen sukellan.
nauran vitseillesi,
tai niin sinä luulet.
todellisuudessa olen vain niin onnellinen,
että sinut tunnen ja saan koskettaa,
olla elossa.
oon kuin tuo tyttö näyteikkunalla.
sinä se myyjä, joka koristelee mut kukkasilla juhannuksen kunniaksi.
saat mut tuntemaan itseni kauniiksi.
hehkuvaksi. ehjäksi ihmiseksi. kokonaiseksi.
naiseksi. onnelliseksi.
ei se ole niin vaikeaa kuin luullaan,
pari kaunista sanaa ja useimmat meistä on jo sulaa vahaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)