greippimehua

sielussani sataa aina.

joskus se on lämmintä kesäsadetta
josta metsästetään sateenkaaria
ja toisinaan se on se viimainen pyry
keskellä kylmintä talven kaamosta

silti se on aina sadetta.

sitä sanotaan aina
että sateen jälkeen paistaa aurinko
mutta kun vuodesta toiseen on tätä kuunnellut jo
tip
    tip
        tip
ei sitä jaksa enää miettiä
milloin koittaisi se seuraava päivä

rankkasadetta, tihkutusta.

harmaata tai valoisaa
ei aina aivan yhtä ankeaa
joskus sieltä jostain pilkottaa
se mystinen aurinko
ja koittaa kuivata pisarat
ennen kuin ne maahan edes osuvat

mutta minä rakastan sadetta.

elämää osa kaksi

sitä sattuu että sattuu
sieluun ja selkään
ja unohtaa unohtaa
ne merkityksettömät menneet
jotka turhaan jäisivät turmelemaan
tulevien tuntien temmellykset

lupaa mulle että käsket mun elää
kun itse en enää kykenisi sitä päätöstä tekemään?
lupaa mulle että pysyt siinä vierellä
tai älä lupaakaan, koska ne jotka moisia menee lupaamaan
eivät koskaan kuitenkaan päädy samaan hautaan
joten ole nyt siinä vaan
jos itse haluat olla
ollaan yhdessä ihan kuutamolla
siitä miten tässä maailmassa kuuluisi käyttäytyä
ja käydään kävelyillä niinkuin hienostonaiset
paitsi me vain liikumme öisin
kun maailma on kauniimpi aidompi
ja enemmän auki
meille
jotka sen näemme
rakastan
sinua ja tätä maailmaa jonka luomme ympärillemme
kiitos
että nostit mut jaloilleni
silloin kun olin itse jo vaipunut aloilleni
jonain päivänä
vien sinut tanssimaan tansanian tasangoille
mutta sitä ennen
maataan tässä vaan ihan hiljaa sillai söpösti
ja leikitään että nukuttiin kiltisti aamuun asti
..ja että muka noustiin aikaisin