greippimehua

sielussani sataa aina.

joskus se on lämmintä kesäsadetta
josta metsästetään sateenkaaria
ja toisinaan se on se viimainen pyry
keskellä kylmintä talven kaamosta

silti se on aina sadetta.

sitä sanotaan aina
että sateen jälkeen paistaa aurinko
mutta kun vuodesta toiseen on tätä kuunnellut jo
tip
    tip
        tip
ei sitä jaksa enää miettiä
milloin koittaisi se seuraava päivä

rankkasadetta, tihkutusta.

harmaata tai valoisaa
ei aina aivan yhtä ankeaa
joskus sieltä jostain pilkottaa
se mystinen aurinko
ja koittaa kuivata pisarat
ennen kuin ne maahan edes osuvat

mutta minä rakastan sadetta.