ja taas ja taas ja taas

äänetön huuto räjäyttää pääni.
päästää jälleen kyyneleet valloilleen.
kun ensimmäinen tuki ja turva, jonka lapsi ansaitsee.
syystä tai toisesta ottaa ja lähtee.
heittää turvallisuuden takaamisen romukoppaan
ja alkaa elämää aina vaan uusilla säännöillä ja rajotteilla terrorisoimaan.
niin ei tarvi edes olla tavallisesti heikko,
jotta polvillaan nurkassa nyyhkyttämästä,
löytää itsensä.
Tai ennemminkin kadottaa kokonaan.
vain välähdyksiä siitä mitä tottui olemaan.
vain sirpaleita kokonaisesta peilikuvasta.
rikkinäisiä palasia, sitäki olen ainoastaan?

salattuja häviöitä

luonnoslista kasvaa,
en osaa mitään julkasta.
lataan aseeni liian vahvoilla tunteilla.
käskytän pataljoonaani rakkaudentunnustuksilla.
sellainen minä olen.
särjen lammikon jääpeitteen
kuin sydämesi viimeisenkin ehjän kohdan.

Miksi teippaat itse kasaan, vuoksi tälläisen luuhkan?


mitä pitäisi tehdä että huomaisit rahat jotka lottoihin tuhlaan,
sen sijaan että hurraisit jokaista kahden euron voittoa.
kulutan elämääsi, kuin visakorttisi luottoa.
olemme lopussa, niinkuin mayojen kalenteri.

Odottaisitko kanssani maailmanloppua?
mieluummin häviäisin yksikseen.