kaikukopassa kaikuu

jäätävää
miten yksinään
niin helposti jää vain oman päänsä sisään itkemään elämää
eikä nää
mitään
mikä tapahtuu korvien ulkopuolella
eikä jaksa hahmottaa
miten pieniä omat ongelmat saattaakaan olla
kun ei ole vertailupohjaa
kun on vaan minä ja mun pää
ja niin helvetisti turhaa sanahelinää

Kasvamisesta

Onko aikuisuus sitä,
että sä et jää märsyämään jos on mentävä?
Onko aikuisuus sitä,
että sä kävelet kotuin asti vaikka jalat ei meinaa kantaa?
Onko aikuisuus sitä,
että sä pyykkäät ja laitat ruokaa vaikka ei vous vähempää kiinnostaa?
Onko aikuisuus sitä,
että laitat arjen toimimisen hetken tunteen edelle?

Onko aikuisuus sitä,
että lakkaa kyseenalaistamatta tyhjänpäiväisiä asioita?
Onko aikuisuus sitä,
ettei enää edes yritä tanssia tuulimyllyjen kanssa?
Onko aikuisuus sitä,
että sä unohdat kuka otti viimeisen palan kakkua?
Onko aikuisuus sitä,
että sua ei enää oikeastaan kiinnosta,
kunhan asioilla on tapana järjestyä ja olla kunnossa?

Onko aikuisuus sitä,
että oppii rakastamaan ihan vaan eloa puhtaimmillaan,
ilman päivittäistä joka hetkistä kipuilua
joka ikisestä asiasta?

Ajatus ajan tuolta puolen

Ehkä mä rakastan sua enemmän kuin ketään muuta koskaan
Mutta mä en anna sun kohdella mua kuin ilmaa
Sillä usko tai älä
Mä taidan kuitenkin rakastaa itseäni vielä enemmän

Laulu harmaasta puusta

Minut on luotu toisen kylkiluusta
Minut on rakennettu palasista puolikkaaksi
Minä olen ollut rikki aina
ja yksin tulen aina olemaan jatkossakin

Minäkin väsyn ihmisjoukoissa
ja intensiivisistä ihmiskohtaamisista
Mutta vielä enemmän mua sattuu olla kaksin pääni kanssa
Silloin kukaan ei puhkaise kuplaa
Palauta horisonttiani oikeaan kohtaan

Minä en ole joutsen enkä kyyhkynen
Olen kai varis mut mustalvalkoinen
Tai pelkkää harmaata on tää
Kelo jossa mä kukun kun sä mut näät
En väreistä tiedä enkä luontoa tunne
Mutta sen muistan että sun iholla mua ei kiinnosta
Olenko ehjä vai puolitiessä huomisesta
Vai tuomiosta viimeisestä
En sitä tiedä

Mä en uskalla
edes kaivata
ihoasi mun ihon alla
Mä en uskalla
ääneen sanon
kuinka paljon mä vaan haluaisin sut tuntea
Mun iholla

Minua ei luotu ehjäksi
Eikä annettu käyttöopasta
Miksi on niin helppoa
Muiden elämistä huolehtia
Mutta omasta en uskalla tehdä arvokasta

Saanko pyytää,
mua rakasta.

Rantti

Me ei olla sama ihminen
Vaikka oltais samanlaisia
Sä et tunne tätä merta
Vaikka tietäisitkin mitä on kellua
Ajelehtia ilman suuntaa
Ilmansuunnista mikä vaan voi olla taivas tai lisää tuskaa
Mä en syntynyt yksin en oo koskaan yksin ollutkaan
Vaikka ainoa lapsi mua ei yksinäisyys koskaan saanu koskettaa
Mut sit mä kasvoin ja suutuin ja muutin pois
Ja I'm a goddam liar jos sanon et mul nyt hyvä olla ois
Ei sitä osaa arvostaa
Yhtään mitään ennen kuin ei ole enää sitäkään
Varmaan ensimmäistä kertaa muhun kevät iski syksyllä
Ei näy värejä ei tunnu kesän hiipuvaa lämpöä
Siis onks se väärin jos mä haluaisin tuntea
Edes jotain, tuntea olevani elossa
Mut en jaksa edes ovesta ulos astua
Jos siel ei kukaan oota
Ei oo kukaan mua vastassa
Mä oon laumaeläin vaikka kuinka sutta koitan matkia
Mä kaipaan seuraa, iloa ja kosketusta ja
Jonkun joka oman kehäni katkaisee
Se liian helposti mut yksinäni nielaisee
Siis tuu ja vie pois
Johdata mut seikkailuun
Tai ota syliin niin että mä hetkeksi ees ehjäksi tuun
Jos oisin jätkä tää ois tosi diippii shittiä
Mut ku en oo niin mä oon vaan säälittävä.