minä muistan tämän aina

tunnut niin hyvältä iholla
ettet voi olla vaarallinen lähellä
minun elämässäni kiinni
yhtä tiukasti kuin minä sinussa
kuin kieli sisällä
himossa
nautinnossa
minussa
olen yhtä sinun kanssasi
mutta sinusta en tiedä
olet ikuinen mysteeri
siksi annankin sinun viedä
minne vain
milloin vain
miten vain
sut omaksein sain
kai

huomionkipeä harakka

minä näin tänään lentävän hevosen
ja pinkin koiran
ja ne jutteli keskenään asuntomarkkinoista
ja työvoimapulasta
ja siitä että pitäis hakea rääkyvät ipanat lastentarhasta

minä näin tänään hihittelevän postilaatikon
joka istutti voikukkia
rentunruusupeltoon
joka itki hiljaa aamukastetta
ennen kuin sälekaihtimia on lupa aukaista

minä näin tänään sinisen katulampun
joka toivotti kaikille hyvää yötä
kun takan luukusta paistoi aurinko
ja takapihan purjeveneet huusi liian kovaan ääneen
JÄÄTELÖÄ! JÄÄTELÖÄ! HALUAN JÄÄTELÖÄ!

silloin minä tärisin hieman kun pelotti
mutta katulampun alla oli turvallista heittää talviturkki lattialle
ja käydä päiväunille
sillä onhan nyt jo yö.

figlia romana

ikkunalaudalla
savua sormissa
huulipunaas korvani takana
"Rakkauteen voi tukehtua."

lokit, pulut, ja koirankusettajat
äänekäs patteri aamukuudelta
tasainen tuhinasi tyynyäni vasten
kaipaan tulevaisuutta

kilpikonnalle koti pianon sisässä
harppu huoneen nurkassa
viulun säveliä gramofonista
löytö edellisestä elämästä

kukalliset verhot
joista et pitänyt koskaan
kietoutuvat kaulalleni
ja jättävät jäljen sinusta ihoni alle

koin koikalan ja -perhosen
kohtalon keskustassa
keskellä kaaosta
kaikilla on niin kova kiire jonnekin

ilman minua sinun olisi helpompi
ilman sinua minua ei ole enää

miski

minä en ymmärrä
miks aina on mentävä
eteenpäin kehityttävä
seuraavalle tasolle edettävä
minä en ymmärrä
minä en jaksa enää välittää
minä en jaksa enää satuttaa itseäni enkä ketään muutakaan

nyt mä meen.
saat tulla kerjäämään takaisin
mutta minä en kuuntele
enää koskaan

tuulee
liehuva hame
puiden oksat
koivunlehdet suussa
poistaa darran
sanoit
nauroin
sillä minä en edes juo
humala
silti
läsnä

mummola

istun tässä lattialla teemuki jalkojen välissä villasukat väärissä jaloissa räsymaton kulma repsottaa mutta se ei haittaa sillä ulkona on valkoista
elämä on kaunis
kuura maassa aamukuudelta
ja kahiseva sanomalehti
kettle peanuts and seagulls

i wonder

siihen ei mennyt kovin kauaa että tiesin
näin hänen kasvonsa
luin hänen eleensä
tunsin hänen auransa
tiesin ettei tästä tulisi helppoa

vihasin itseäni koska en tiennyt oliko se minussa
ei ollut kauankaan aikaa siitä
kun kuulin suurimman vian olevan korvieni välissä
tavoittamattomissa
hallitsemattomissa oloissa
siellä syvimmässä kolossa
minne en yletä tahtoni voimalla

minä itkin, oi minä itkin niin paljon
kyynelillä ja kyynelittä
kaiken aikaa
hetkiksi unohdin murheeni
mutta aina kun jäin yksin
ne, se, hän palasivat
palaisivatpa he helvetissä
minä ajattelin
enkä ollut koskaan yksin