puolikkaita

Meille annetaan raamit joihin sopeutua.
Kehykset, joihin vois maalata taulunsa
Mulle annettiin sanat muttei melodiaa.
Pelkkää tekstiä ilman musiikkia.
Mie sain unelmia.
Mut en voimaa pitää kii.
Luovuttaminen on helpointa.
En enää usko ihmisiin.

Tartu mun käteen, ohjaa täältä pois.
Avaa mulle syli, jossa lämmitellä.
Vie mut sinne missä olisin turvassa maailmalta.
Olen jo verillä, en kestä enää naarmuakaan.
Mut pelasta.

puh nalle

"Tämä outoa on. Tätä ymmärrä en.
Kuka vienyt on hinajapurkin sen."

Haluan lukea nalle puhia ja nauraa.
Haluan tanssia keskellä ostaria ja nauraa.
Haluan valvoa ympäri vuorokauden ja nauraa.
Tahdon elää. Ja olla onnellinen.

Pitää nostaa pää pystyyn ja suukottaa ystävää.
Ihan huvikseen vaan.

Tahdon lukea runoja aamu kuuteen ja itkeä.
Tahdon puhua sinulle puhelimessa ja itkeä.
Tahdon vain maata sängyllä muutaman päivän ja itkeä.
Aion elää. Ja olla onnellinen.

kesä kolmetoista

Elämässäni on viisi faktaa.
1. olen hukassa.
2. olen itse hukannut itseni.
3.tiedän keinon jolla löytäisin takaisin sille tielle mille haluaisin,
4.se keino on saavuttamattomissa.
5.mulla on sytkäri taas rotsin taskussa.

~

On yks jota rakastan tavasta, toista tottumuksesta.
Kolmatta uskosta tulevaisuuteen, alkuun uuteen.
Puhun jokaiselle, kellekään avaudu en.
Vaan pakenen, kuin varas paikalta.
Hullunkurista. Enkä osaa edes tehdä hattuja.

~

Meil on molemmilla miehet muualla.
Ei tää merkitse mitään, pelkkää hauskanpitoa.
Hei lähde matkaan vaan, ollaan kurittomia kahdestaan.
Opetellaan nauttimaan, pienet virheet anteeks antamaan.
Ja ne suuremmat.
Unohtamaan.

~

Ja ne tanssii ja tanssii ja soi.
Ja ne laulaa ja laulaa ja oi!
Niin kauniisti soljuu äänensä yhteen.
Mitä mä täällä taas teen?
Tiistaina tein lupauksen, tähän enää sorru en.
Silti tutusta paikasta itseni löydän..
Varaan sen vakiopöydän.

Ja hän tanssii ja tanssii ja soi.
Ja hän laulaa ja laulaa ja oi!
Sulavat on liikkeensä totutut nuo.
Mitä täällä taas teen?

seuraisitko minua

Tule tanssiin. Tartu käteeni.
Osaan askeleet. Jos vaan annat mun näyttää.
Tiedän rytmin. Oota hetki.
Tunnethan siekin jo sen?

Siirry varjoon. Hieman vain vasemmalle.
Mennään piiloon. Annetaan sateen viilentää sopivasti.
Ollaan vain ollaksemme.
Nouse harjalle. Seuraa minua.
Näytän sulle reitin jos vaan haluat.
Sieltä näet kaiken ja tajuat maailman suuruuden.
Sen että me ollaan vain pikkuruisia.
Ei me maailmaa kaadeta. Jos annetaan itsemme rakastua.
Sallisitko sen?

Nyt vielä palelen. Mutta sulla se liekki ois.
Jolla kylmän kokonaan sais pois.
Ehkei lopullisesti mut ei kokematta tiedä.
Toki voi olla ettet mua enää siedä mutta minkäs teet.
Aina ei voi voittaa. Joskus täytyy kyyneleitäkin koittaa.
Muttei turtua. Kokonaan ainakaan.
Pitää antaa toiselle lupa auttaa.
Käteen tarttua pudotessa. Halata vavistessa.
Laulaa nukahtaakseen. Hipsuttaa huvikseen.
Olla lähellä koska siinä on turva.
Siis voitaisko jo sovinnolla päättää
mitä tällä elämällä tehdään?

aina ja ikuisesti, ainakin huomiseen asti

Kaikissa tarinoissa. Asiat onnistuu.
Ensi lyönnillä lasit pirstaloituu.
Sirpaleita kaikkialla.
Saan yrittää hakata kaikilla mun voimilla.
Mut ikkuna ehjänä nauraa mulle aina.
Ei auta mun tuhlata voimia.
Ei me eletä saduissa. Kaikki vaan tapahtuu, se on kummallista.

Hei auta mut pohjalta. En jaksa enää kirkua.
Sun nimeäs valoisina öinä. Mua odota.
Hei hae mut täältä. Ota mukaasi.
Nosta mut syliisi. Jäisin iäksi.

Perhoset lentää. Nousee siivilleen,
Mistä minulle, löytyis semmoiset.

Ota mut syliisi. Varjele huolella.
Ohjaa maailmaasi. Säännöt opeta.
Älä lopeta.
Tahdon tuntea. Sun kasvosi iholla.
Tahtoisin kuulla. Naurusi kukkien toistamana.

Ota mut kyytiin. Päästä ritsille.
Ajetaan maailman ääriin. Se on varattu vain meille.
Nautitaan maisemista. Tehdään elämästä elämisen arvoista.
Ollaan olemassa.