toisilla se on, toisilla ei
ilman ei sen huonompi, mutta toisia kummastuttaa
multa taas kun ei puutu kumpaakaan
varpaita jopa melkein muutama liikaa
mutta olen pian 19 ja haluaisin lapsia
omia, pieniä, ihmisiä
joille kertoa elämästä
ja joissa nähdä vielä, että elämä ei ole päätepisteessä
vaikka venäjä julistaisi sodan ja ääriuskovaiset räjäyttäis toisen puolen maapallosta
vois vajota lastenhuoneen nurkkaan peittojen alle
ja kertoa satuja joissa ois onnellinen nalle
ja minä
ja hän
mutta minä olen lesbo
ja geenini niin vioittuneet
että liekö minusta mitään elävää saisikaan
ja ne hedelmöityshoidot
maksaa enemmän kuin matka espanjasta japaniin ja takaisin
ja kun edelleen
pelkään miestä niin
etten voisi antaa moisen siemenen sisälleni
istua astua ja asettua
hylkisin omaa kehoani niin etten edes kuvittele
silti haluaisin sen vatsan
ja sen kakaran
mikä mua vaivaa
niin kuin varvas
on aina olemassa
ja koko eliniän muuttamassa muotoaan
niin tämäkin vaisto vain kasvaa
ja kaihertaa
eikä oikein uskalla edes ääneen sanoa
