menneen mailla

minä rakastin
         loputonta paloasi elämään
minä rakastin
         sitä miten piilouduit maailmaa

rakensit oman maailmasi

minä rakastin
         tapaasi keskustella iättömistä aiheista
minä rakastin
         sitä miten päästit minut luoksesi

minä olikin me, eikä koskaan liian aikaista

minä rakastin
         itseäni sinun seurassasi
minä rakastin
         sitä miten annoit minulle arvon

ja hetken luulin ettet sinäkään enää tuntisi itseäsi arvottomaksi

minä rakastin
        tarinoitasi
minä rakastin
         sitä miten muutuit ja tulit silti aina takaisin

miksi pitää elää
ois vaan helpompi lakata olemasta
vajota nurkkaan kääriytyneenä vaikka pöytäliinaan
katsoa netflixiä 24/7
ja syödä jäätelöä
tuhat litraa päivässä

kun pitää olla koko ajan menossa
aina jokainen nurkka mun taulusta eri suuntaan vinossa
mä oon hukannut avaimet riimit ja identiteetin
heitin ne roskiin kanssa ajokortin