tupla-appieukot

vaikeinta on olla yksin kun on tottunut olemaan jonkun kyljessä kiinni
muistan sen kun pelkäsin
sitä että kaikki olisi joskus näin kuin nyt on
pelkäsin olla oikeasti onnellinen

pelkäsin olla haavoittuvainen
auttamattomasti riippuvainen toisesta ihmisestä
olla olematta täydellinen yksin omana itsenään
rakastaa pohjattomasti ja saada vastakaikua

onko mitään pelottavampaa
kuin huumaantua elämän kauneudesta
tanssia viileässä auringossa ja kuunnella lintujen soidinmenoja
huomata hymyilevänsä peilille ilman syytä herättyään aamun sarastaessa ennen kuutta

jotain uutta on ilmassa.

kaikkialla haisee kuolema

kiirekiirekiire

ja minä olen kuin kivettynyt
mihinkään en liiku
ajatus ei kulje
tuntuu kuolleelta

mutta herätyskello ei armahda
se soi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
ja minulla on kiirekiirekiire
enkä siltikään jaksa kiirehtiä
olen elämästä jo muutenkin myöhässä

katson auton ikkunasta autioita katuja täynnä ihmisiä
en tunnista yhtäkään niistä jotka tervehtivät ja vilkuttavat
astelen sinne minne pitää silloin milloin pitää
ja poistunkin ajallaan
silti en osaisi lauseita toistaa
en kykene muistamaan mistä oli kyse
edellisessä lauseessa

kiirekiirekiire

ja minä olen nukahtanut
purukumi suuhun niin havahdut hereille sen pudotessa
mutta minä nukun silmät auki
vain aivoni ovat unessa
astelen kohti asuntoa
huomaan taas tarkastelevani samaa hajua
nyrpistän nenääni tunnistamatta tuoksua

onko se nainen

onko se mies

vai onko sitä olemassa ollenkaan?

havaintoja

tukka on säkkärällä käkkärällä
sukat ihan makkaralla
ja taivas pudottaa vettä niskaan
kannattaa varoa ettei mene niskat katki poikki
kun nii tulee tuijotettua varpaita

vastaantuleva lapsi säikähti kun myhäilin itsekseni epäilyttävästi
huhtikuu on jo puolessa
tiet lähes sulat
kohta voisi kaivaa kaiken karvaiset pyörät parturoitaviksi
haluaisin ecuadoriin enkä edes tiedä miksi

söin eilen donitsin koska se oli mukavan vaaleapunainen
kohtalo ei anna minun tehdä vääriä valintoja
joten olisi ehkä paras lakata yrittämästä niin kovasti
vaikuttaa siihen mitä tapahtuu seuraavaksi

vuosi on ollut ikuisuus
kuukausikin tuntuu sietämättömän pitkältä
puhumattakaan kokonaisesta yöstä
tunnista bussissa niiden kymmenen muun kanssa
tai siitä minuutista joka sinulla menee vastata

ehkä elämä on sittenkin siitä kiinni mitä itse valitsemme
pohjoisen teollisuusvaltion keskituloisten penikan kommentti
ehkä voisin sittenkin itsekin vaikuttaa johonkin
ehkä osaisin muuttua sittenkin

tai sitten kaikki on oikeasti vai turhaa ja pitäisi heittää ajattelemasta
ja veivinsä
kun ei osaa, ei pysty ei riitä

yöt kuluu valvoessa
syökään en
liikun kuitenkin enemmän
kuin vuosi sitten

ja silloinkin opin taas elämään
mutta entä jos ongelma on että yritän estään elämää
entä jos en vain uskalla elää
seinät kaatuu päälle
varsinkin avonaisilla kaduilla
kansanpaljouden keskuksessa

halua muuttaa kaupunkiin ja tulla takaisin puoli kuolleena
vajota metsään
jäädä erämaan sydämeen
sinne minne aina muutenkin ajatuksissani meen
paitsi etten ole mennyt aikoihin
ehkä vain kaipaan sen sylin
sen halin
sen äänen tuoksun kosketuksen
hiuksethuuletjahousunlahkeet

ehkä kaipaan sinut tai sitten en mitään
ehkä olen idiootti kun epäilen tätä
vai jos en epäile sitäkään
onko vaarallista toimia vastuuttomasti?
onko vaarallista antaa hullantua?
itsensä vai sen toisen

eikö olisi itsensä yliarvoimista
jos voisi väittää rikkovansa toisen ihmisen
käytöksellään huolimattomalla

ehkä vain lakkaan huolehtimasta
ja havahdun tähän todellisuuteen
tai sitten tuohon toiseen
sen näkee sitten.

passiivisen imperfektin neljännen taivutuksen seitsemäs moodi

itkettää ja naurattaa ja päädyn olemaan tekemättä kumpaakaan
sävellän hienoja konserttoja pianolla, musta on tuleva seuraava mozart
mutta kun en jaksa

onko sulle koskaan lääkäri sanonut diagnoosiksi että olet laiska?
minulle on ja se sattuu niin pirkuleesti vielä viikkojenkin jälkeen.
saikkukin on nyt ohi

luulin että tänä keväänä kaikki vuosittaiset asiat
olisi jotenkin tavanomaista huomattavasti aiemmin
mutta nythän on huhtikuu

joki on vesillä,
rinteet alkaa vihertää
takapihalla ajuruohot tulivat esiin
päivisin pitää sulkea ikkunat että voi polttaa kynttilöitä
on niin pelottavan kirkasta valoisaa ja kaunista
minusta tuntuu samalta kuin vuosi sitten
enkä tiedä mitään parempaakamalampaa kuin herätä muistoista

isä kielsi polttamasta suitsukkeita koska ne haisee
mutta eipä täällä haise ainakaan tupakka enää
..se tuoksu..