tiistai 25. marraskuuta 2014

huonoja haaveita

tänään ahdistun aivan kaikessa
töissäkin sanottiin että olisit nyt kunnolls
kun istun jalat koukussa
nojaten leukaani niihin
sillä pelkään sen muuten putoavan viemäriin

smg haluaa kaikkea
minä en uskalla ruokailussa pyytää toista lasillista vettä
sillä joku voisi huomauttaa afrikan lapsien elämästä
ja siitä että mulla on perhe ja rakkautta
moottoripyöräkin tallissa odottamatta
ja kiitettävät arvosanat papereissa
tai ainakin eilen vielä oli
tänään en ole uskaltanut katsoa

pelkään että kaulakoruni kolahtaa kesken jonku puheenvuoron
että se toinen häiriintyy ja katsoo minua murhaavasti
aina sieluun asti ja tietää etten olekaan täydellinen
ottaa minua leuan alta kiinni
ja käske sanoa aaaaa
sillä mullahan saattaa olla mörköjä kurkussa odottamassa
että saisin ne sylkeä jonkun puurolautaselle

missään ei ole mitään järkeä
musta tuntui että rusetti hiuksissa oli äärimmäisen tärkeä
yksityiskohta elämässä
ja siinä mukillisessa teetä
joka tuntui ensin loppuvan yhdellä kulauksella
ja sitten ei millään

tekisi mieli linkittää tähän joku kuva jostain kukkasesta
kirjoitin lomakkeisiin vahingossa "ruusuja" vaikka puhuin hammassärystäni
kirpputorilla oli monta mummoa rivissä
teki mieli liimata niiden otsiin kauniita sanoja
teki mieli olla ihana ja sanoa 'suloista päivänjatkoa'

on niin paljon mitä pitäisi saada aikaiseksi
mutta haluaisin vain tuijottaa koko päivän itseäni peilistä
sillä tuntuu että tänään saattaa ilmaantua ryppyjä
tai uusi pisama
en tiedä kumpi olisi kamalampi
voisinpa vaan sukeltaa murotaikina mereen
ja minulla olisi mukaisat bikinit ylläni
jotka ei hiertäisi ja puristaisi
eikä edes ahdistaisi olla niin alasti
tai lähteä jordaniaan ja verhoutua burkhaan
ihan vaan koska kaikkea pitää kokeilla
ainoassa elämässä
jota ei voi aloittaa alusta tai pitää välillä paussilla

vesikannu on sentään kultaisilla kukkasilla koristeltu
ja ladyt pysyvät venäjällä, liköörit kaupan hyllyillä
ja menneisyyden neidot piilossa
joten ei tarvitse panikoida
ei tarvitse enää panikoida
ollaan rauhassa
pysythän siinä rakas
saatan tarvita sinua myös jatkossa
kun lentokoneessa tarjotaan hattaraa
enkä tiedä millä kielellä sellaiseen vastataan
niin sinä otat minua kädestä ja sanot 'kaksi kappaletta vaaleanpunaista'

maanantai 24. marraskuuta 2014

saanko syödä kynttilän?

saanko syödä kynttilän?
se näyttää niin pehmeältä
tuntuu niin kivalta iholla
tuoksuu niin hyvältä
hehkuu niin lämpöisenä

että ehkä minäkin saisin edes osan siitä siten itseeni.

lauantai 22. marraskuuta 2014

ps.

tiedättekö sitä kun joskus sitä vain on loppu
loppu sanoista loppu teoista loppu eleistä
alennusmyynnit ovat päättyneet
ja jäljelle jääneet siivottu roskiksiin

mutta ei
ei se tunnu ollekaan pahalta
siihen on jo tottunut nyt kymmenennellä kerralla
niinkuin raiskauksesta oppii nauttimaan
kun olen itseni raiskannut tarpeeksi monta kertaa
se ei tunnu enää pahalta ollenkaan

olen oppinut jotain itsestäni
olen oppinut jotain ihmisyydestä
sitä mitä ei ole ei saa tehtyä edes väkisillä
sitä mitä on ei voi pitää sisällä

minut on väärinymmärretty jo niin monta kertaa
että melkein jo luovuin puhumisesta kokonaan
ihmiset ylireagoivat, kuulevat olemattomia
muovaavat sanoistani uusia
likaisia ilkeitä surullisia

minä olen vain tyhjä.

eikä siinä ole mitään uutta.

miksi te silti tuijotatte kuin kuoleman näkisitte silmieni takana?
miksi te ette voi vain antaa olla ja jatkaa maailman hektistä menoa
huomaamatta minua
se olisi suurenmoista.