siellä tuulee

ajankuvaus:

kaikilla on kiire
niin kova stressi elämästä
ettei aamulla osaa nousta sängystä
unohtaa syödä kahdesti lämmintä
eikä ole varma missä kaupassa on käynyt päivällä

mielentila:

liian kireällä jokainen mutteri
sumuisalta näyttää katto jota tuijottaa
näkemättä mitään koskaan kuitenkaan
joutuu pyytämään kolmatta kertaa toistamaan
jotta ymmärtäisi edes yhden sanan

asumisolot:

pehmeä muhkea sänky kolmella peitolla
seinät jotka alastomina odottavat uutta kuorrutusta
liian paljon kaikkea paitsi tilaa
tasainen värimaailma rauhoittaa pientä kulkijaa
peilit kaikkialla toistavat epätäydellisyyttä täydellisesti

sellaista se on.

mate jäähtyi ennen kuin uskalsin maistaa sitä uudelleen

ahistaa nähdä sellaisia ihmisiä jollaiseksi halusin tulla
katson peiliin enkä näe oikeastaan mitään
miltä tuntuu oma identiteetti kerta toisensa jälkeen menettää?

ystävänpäivänä ihania ihmisiä liian kaukana
epävarmuutta ilmassa ja salattuja tunteita
hetken jo toivoin että olisin yhtä lukossa kuin vuosi sitten
ei tarvitsisi pelätä että joku näkis sun itkevän
kun et omistaisi kyyneliä

imin suuni täyteen kiehuvaa
huomasin liian myöhään että vesikin voi polttaa
voiko silloin ilo tehdä surulliseksi?
voiko silloin rikkinäinen muuttua ehjäksi
silmän räpäyksessä

maistoin karkkipussista jokaista
ettei minun tarvitsisi syödä kuin se yksi
heräsin vartti bussin lähtemisen jälkeen ja päätin jäädä paikoilleen
en uskaltanut nousta tuntemattoman kyytiin vieläkään
vaikka kohta olen jo juridisestikin itse itsestäni vastuussa

osaan nukkua sen seitsemän tuntia yössä
kumpa saisin loput valvoa sun hegitystäs
olen kuunnellut niin paljon huonoa musiikkia
että luulen sen jo melkein muuttuneen hyväksi

en kestä merkkiäkään vuoden takaisesta
silti suurin tavoitteeni on palauttaa sen aikainen itseni takaisin
löytää ne ihmiset viereeni ja palauttaa ehjäksi sekin jonka tyhmyyksissäni murskasin
voiko sama ihminen satuttaa ja hoitaa?
viillellä ja puhaltaa samaan haavaan
puhunko itsestäni vai hänestä vai naapurin pihatontun veljestä