silti ne epäilee silmänurkassani

olen ollut hiljaa
pahoitteluni
en ole osannut vastata viesteihin
en jaksanut edes käynnistää selainta
olen vain ollut hiljaa ja kuplassa

hän kävi täällä
joka minun kuplani rakentaa
joka minut välillä aina vapauttaa arjesta
ja antaa luvan hengittää syvempään

" kohtauksittaiseen ahdistukseen"
lääkkeeksi:
" pikkumummojen nukahtamislääkettä"

tämä maailma riipii minun kasaanpainunutta selkärankaani
olen taas väsyneempi kuin aikoihin
sinä lähdit ja veit kuplan mukanani
viime vuonna hallitsin raajojani
nyt yleistä lämpötilaani

käy se näinkin.

siivoustalkoot

tiedätkö
se ihminen aivan elintilasi laitamilla
joka kiinnittää huomiosi kerta toisensa jälkeen
etkä siltikään tiedä hänestä koskaan yhtään mitään
paitsi että hän kiehtoo sinua
tavalla jota ei voi kuvailla
tavalla jota et ymmärrä

täällä kiehuu ilma
ja minä kuulen umamin
olen kuulemma villakaulahuivi
minuun on ihana kietoutua
mutta aina on tulossa kesä ja helle ja kuumuus
jolloin olen vain tukahduttava asia
josta yritetään päästä eroon hinnalla millä hyvänsä

pölyinen pölynimuri

mistä se tuli
tunsin kätesi kasvoillani
vai omaniko ne olivat
muistin kuinka rakastin
sitä tuoksua
jota myöhemmin
niin kovin vihata koitin
niin kovin vihata yritin

olisiko sinun helpompi ilman minua sittenkin
itkisitkö harvemmin onnistuisitko helpommin hymyilisitkö useammin
olenko taakka sittenkin vaikka niin kovasti vastustella yritit
niin kovasti vastustaa yritin
niin kovasti rakastaa koetin

mistä se tuli
sama vanha tuska kuristi
kurkkua kuin aina ennenkin
luulin tukehtuvani
kunnes huomasin
unohtaneeni hengittää
unohtaneeni elää

olisiko sinun helpompi ilman minua sittenkin
itkisitkö harvemmin onnistuisitko helpommin hymyilisitkö useammin
painanko sinunkin ryhtisi kumaraan vaikka ylpeästi rivissä kohtasimmekin
ylpeästi rivissä seisoimmekin
ylpeästi rivissä nauroimmekin

mistä se tuli
luulin sen selättäneeni jo aiemmin
olisitko ilman minua sittenkin
paremmin
minä itken joka tapauksessa kaiken aikaa kuitenkin
mutta sinä voisit vielä olla kuin ennenkin
voisit nauraa kuin ennenkin
voisit nauraa kuin ennenkin

vai joko liian pitkälle menimme kumpikin
palataksemme ehjinä takaisin
kotiin jota ei enää olekaan
kotiin jota ei enää olekaan ollenkaan