tunsin kätesi kasvoillani
vai omaniko ne olivat
muistin kuinka rakastin
sitä tuoksua
jota myöhemmin
niin kovin vihata koitin
niin kovin vihata yritin
olisiko sinun helpompi ilman minua sittenkin
itkisitkö harvemmin onnistuisitko helpommin hymyilisitkö useammin
olenko taakka sittenkin vaikka niin kovasti vastustella yritit
niin kovasti vastustaa yritin
niin kovasti rakastaa koetin
mistä se tuli
sama vanha tuska kuristi
kurkkua kuin aina ennenkin
luulin tukehtuvani
kunnes huomasin
unohtaneeni hengittää
unohtaneeni elää
olisiko sinun helpompi ilman minua sittenkin
itkisitkö harvemmin onnistuisitko helpommin hymyilisitkö useammin
painanko sinunkin ryhtisi kumaraan vaikka ylpeästi rivissä kohtasimmekin
ylpeästi rivissä seisoimmekin
ylpeästi rivissä nauroimmekin
mistä se tuli
luulin sen selättäneeni jo aiemmin
olisitko ilman minua sittenkin
paremmin
minä itken joka tapauksessa kaiken aikaa kuitenkin
mutta sinä voisit vielä olla kuin ennenkin
voisit nauraa kuin ennenkin
voisit nauraa kuin ennenkin
vai joko liian pitkälle menimme kumpikin
palataksemme ehjinä takaisin
kotiin jota ei enää olekaan
kotiin jota ei enää olekaan ollenkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti