perjantai 18. syyskuuta 2015

kesä joka ei lopu ikinä

kello kolme aamuyöllä junan hytäkän lattialla
ei uni tuu mut se onkin yliarvostettuu
vanhat idolit nauraa korvissa
itken niiden maneereiden tuttuudelle
se on lohduttavaa, että jotain on aina
mihin voi palata noin vaan

miksei pianoa voi kantaa mukana
haluaisin säveltää ja soittaa ja laulaa
ja korkata pullon shamppanjaa
alkoholitonta tai miten vaan
tää päivä on ollut aivan ihana ja paranee vaan
rakas, hetki enää ja ollaan taas kahdestaan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti