silmät kuin sidotut vai siristelen vimmatusti tarkentaakseni kuvani
kananlihalla vilunväreistä vaikka ihoni on kostunut ureasta ja vedestä
tärisen, nyvin, olen kuin unessa
en jaksa siirtää jalkaa toisen eteen kunnes huomaan jo juoksevani
istun lattialle ja kaikki vilisee ohitseni
kuulemma jos aloittaa päiväkirjansa "joku päivä jossain kuussa"
on epävarma kertoja, selvästi hullu
luulee olevasa jumala vaikkei uskokaan moisen olemassa oloon ollenkaan
nyt on värikkäin aika vuodesta
korvieni välissä jo tallon ruskeita lehtiä maassa
litistin sopulin hengiltä ensin pyörällä sitten kengällä
maailmankaikkeus kostaa kun menin eilen sanomaan
ettei sopuleita ole tänä vuonna olemassakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti