nro 1, not about me

katulampun alta katulampun alle
kuitenkaan paljastumatta maailmalle
viihdymme varjoissa
elämme pimeästä
olemme elossa
kun olemme näkymättömissä
miksi asiamme kelleen muulle kuuluis
jos pärjää omillaan sen riittävän luulis
olla katujen kasvatti
rietas mut nöyrä
omilleen uskollinen
muut sanoo köyhä
mut jos kukkakaupan pihalle ne
jättää ruusut yöksi
siitä kun yhden matkaan ottaa
ei voi sanoo edes työksi
eli varas en oo, rakastunut vaan
siis talojen varjoon nyt kadotaan

sirkama sinua ja häntä koipien välissä

if you never meant it
why did you had to keep telling it so many times

i nearly believed it
for a while i did

then you were gone again.

ja sitten palasit
sanoillas mua hellästi halasit ja menin sekaisin
jälleen kerran
mistä löytäisin itsehillintää edes sen verran
etten panikoisi nähtyäni vilaukselta selkäsi
melkein ajoin auton alle takiasi!

sietäisit hävetä

mistä muualta löytäisin elämääni täytettä?
turha minun sinua on enää yrittää kerjätä
se olin minä jolle ei paremmasta väliä
sillä olit täydellistä

aika usein huomaan yrittäväni unohtaa niitä hetkiä
niissä hetkissä, muistatko?

ei sillä, jos luet tämän
en väitä että enää haluaisin 
palata siihen menneeseen takaisin
siinä olin paljon paskaakin, sanoisin

välinpitämättömyys on suurin paha kaikista
se riistää sielua sisältä ja ulkoa
jos annat sille vallan, ei ole pian mitään mitä vaalia
paitsi mustaakin mustempaa mustuutta

~yhy
oikeasti minäkin haluaisin vain sen maailman kuumimman naisen
jonka kanssa olisin oikeasti sydänjuuria myöten onnellinen

mutta eihän sellaista tapahdu.
tähän hetkeen nyt, jo havahdu.
haaveitten mahdottomuudesta turru.
ja ole kuin jokainen muu.

violettiin katoaa kaikki

en osaa päättää oletko kaunis
                         olenko kaunis
                         teetkö minusta kauniin
                         teenkö sinusta kauniin
vai onko mitään kaunista
oikeasti edes olemassa

oletko sinäkään sitten kuitenkaan totta?

_eimitään_

onko väärin jos rakastaa vain kauneutta

joka puolelta kuulee saarnausta ja vihoittelua
sillan altakin löysin itseni tuhrattuna
pyhättöni koskemattomuutensa menetti
fandaaleita

mitä jäljelle jää kun kolme päärynää ja kaksi lättyä paistetaan pakkasessa
hämmennystä
ja hieman hymyilyä
siinä taas on soppa keitettynä

mistään en enää saa ajatuksistani kiinni
minulla piti olla jo selkeä pää
ei sinun pitänyt enää unissani yllättää
eikä varsinkaan keskellä päivää

yö ja aamu sekoittuvat
muka siksi kun aina on aurinko taivaalla
todellisuudessa en vain muista miten virota
aukaista silmät ja olla taas elossa

saisiko olla salmiakkia?
minulle ei nyt maistu kun uhkaa se keliakia
vai olikohan se osteoporoosi
joku kuitenkin mihin lääkkeet ennenkin vain lumeena tehosi

mieli on niin mielenkiintoinen
joskus se oli sanotuin lause
silloin kun aution täytti musiikki
ja seinät peittyi meidän taiteeseemme

saatan puhua sinusta
ja tarkoittaa kymmentä samalla
sillä en voi olla aivan varma
mitä tältäkään sanomalta haluan

en uskalla enää kohdentaa
sillä aivan liian helposti minuna nykyisin luetaan
sen siitä saa
kun antaa arkiminänsä vapaasti liihottaa

kaadoin tänään sata limsapulloa
rikoin ehkä kymmenen, en muistanut laskea
nautin siitä, kun kolmen tunnin kuluttua
tunnistin ensimmäisen ajatuksen laskeutuvan tajuntaani

tyhjyys on kiehtova, mutta samalla niin pelottava olotila
siellä oikeasti ei ole mitään, sinne oikeasti ei mitään jää
kaikki käy, ja puff, noin vain häviää
eikä siellä ole ovea mistä astua seuraavaan

olen eksyksissä ollessani kotona
olen unessa tanssiessani kaduilla
olen hiljaa huutaessani rannalla
olenko kuollut vaikka sanovat minun olevan elossa?

600g irttareita

ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne päätyä

jos mä kuolisin huomenna
haluisin olla kauemmin elossa
haluaisin varmistua
ettei mua noin vain unohdeta
mut se on itsekästä, eikö vain?
jos haluaa välttämättä lähteä
muttet ilman muistettavaa merkkiä
jonka taakseen pudottaa
niinkuin leivän murut, jotka pulut syödä saa
koska kaikkihan joskus katoaa
kivetkin hautautuu sammaleen sekaan
eikä mikään kestä kuitenkaan

ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne päätyä

niin sanoi mulle hän
jota rakastan enemmän
kuin koskaan kukaan ymmärtää
eikö sekään ole pysyvää
kysyin haluaisko rakastavan enkelin
hän vastas haluaisin tietenkin
minä en viitsinyt täsmentää
että puhuja tarkoitti itseään

jos mä kuolisin huomenna
haluaisin olla kauemmin elossa
haluaisin varmistua
ettei mua noin vain unohdeta
mut se on itsekästä, eikö vain?
jos haluaa välttämättä lähteä
muttei ilman muistettavaa merkkiä
jonka taakseen pudottaa
niinkuin leivän murut, jotka pulut syödä saa
koska kaikkihan joskus katoaa
kivetkin hautautuu sammaleen sekaan
eikä mikään kestä kuitenkaan

elin kaikki mulle ja heti
nyt ja aina ja huomenna
halusin kokea kaiken ja enemmän
halusin tuntea elämän

ymmärsin tänään et saatan kuolla
mietin kuinka surullista
ois olla kertomatta
tätä kaikkea tunnetta, surua ja onnea
haluan kaiken kokea
ennen kuin on lopussa
se mikä ei muka loppuis koskaan
meitä pietään illuusiossa
että aina voi huomenna
kaikki virheensä korjata
mut jos ei heräiskään aamulla
en haluais mitään katua
varsinkaan sitä mitä en uskalla
kokea nyt enkä vielä huomenna

ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne mennä

oli lakatut varpaankynnet
oli hetki onnellinen
tytöt keppihevosillaan
otti mittaa tien laidassa
uusi pyörä oli kaunis
sitä halusin kokeilla
söin pussin irtokarkkeja
meinasin luopua suklaasta
mutta entä jos kuolisin huomenna
en ehkä koskaan löytäis sitä makua

onko olemassa taivasta
onko tarut paremmasta
onko ne totta vai tarua
siitä ei voi olla varma
ei kukaan kuolleista voi palata
ei kertoa mitä on puolella toisella
uskon eläneeni ennen
muistan kuolemani hetken
ja toisenkin
mutta filmi pysähtyy
aina siinä missä sydänkin
voihan kuolla muutenkin
sanoin ennen kuin tajusin
vaikka miten kuolisin
elintoiminnot kuitenkin lakkaisi
ei enää kuulis hengitystä
eikä tuntis kosketusta
ois vaan ruumis maatuva
tai ehkä tuhkaan vois muuttua

muttei enää vois rakastua
uskaltaisinko sitä kokeilla
vielä kerran kunnolla
siihen tunteeseen vajota
olemassa olosta humaltua
siitä miten kaikki on kaunista
miten ihmeellinen on se nainen
jonka ehkä omaksi saanen

juuri siinä on se ongelma
kun ei voi olla varma
en uskalla ottaa riskiä
sillä juuri siksihän
olin kauan hukassa
vai olinko kuitenkaan
voiko koskaan löytää itseään kukaan
ehkä kuoleman hetkellä
huomaa ettei sillä ollut väliä
miksi teki tai miten meni
mutta se että yritti
kokeili, rajojansa ylitti
se oli se askel joka merkitsi