ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne päätyä
jos mä kuolisin huomenna
haluisin olla kauemmin elossa
haluaisin varmistua
ettei mua noin vain unohdeta
mut se on itsekästä, eikö vain?
jos haluaa välttämättä lähteä
muttet ilman muistettavaa merkkiä
jonka taakseen pudottaa
niinkuin leivän murut, jotka pulut syödä saa
koska kaikkihan joskus katoaa
kivetkin hautautuu sammaleen sekaan
eikä mikään kestä kuitenkaan
ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne päätyä
niin sanoi mulle hän
jota rakastan enemmän
kuin koskaan kukaan ymmärtää
eikö sekään ole pysyvää
kysyin haluaisko rakastavan enkelin
hän vastas haluaisin tietenkin
minä en viitsinyt täsmentää
että puhuja tarkoitti itseään
jos mä kuolisin huomenna
haluaisin olla kauemmin elossa
haluaisin varmistua
ettei mua noin vain unohdeta
mut se on itsekästä, eikö vain?
jos haluaa välttämättä lähteä
muttei ilman muistettavaa merkkiä
jonka taakseen pudottaa
niinkuin leivän murut, jotka pulut syödä saa
koska kaikkihan joskus katoaa
kivetkin hautautuu sammaleen sekaan
eikä mikään kestä kuitenkaan
elin kaikki mulle ja heti
nyt ja aina ja huomenna
halusin kokea kaiken ja enemmän
halusin tuntea elämän
ymmärsin tänään et saatan kuolla
mietin kuinka surullista
ois olla kertomatta
tätä kaikkea tunnetta, surua ja onnea
haluan kaiken kokea
ennen kuin on lopussa
se mikä ei muka loppuis koskaan
meitä pietään illuusiossa
että aina voi huomenna
kaikki virheensä korjata
mut jos ei heräiskään aamulla
en haluais mitään katua
varsinkaan sitä mitä en uskalla
kokea nyt enkä vielä huomenna
ole hyvin surullinen
mutta kunhan teet sen hyvin
olethan onnellinen
jos siltä tuntuu
kunhan aina muistat sen
millainen oli eilinen
sillä ilman mennyttä
ei ole mitään minne mennä
oli lakatut varpaankynnet
oli hetki onnellinen
tytöt keppihevosillaan
otti mittaa tien laidassa
uusi pyörä oli kaunis
sitä halusin kokeilla
söin pussin irtokarkkeja
meinasin luopua suklaasta
mutta entä jos kuolisin huomenna
en ehkä koskaan löytäis sitä makua
onko olemassa taivasta
onko tarut paremmasta
onko ne totta vai tarua
siitä ei voi olla varma
ei kukaan kuolleista voi palata
ei kertoa mitä on puolella toisella
uskon eläneeni ennen
muistan kuolemani hetken
ja toisenkin
mutta filmi pysähtyy
aina siinä missä sydänkin
voihan kuolla muutenkin
sanoin ennen kuin tajusin
vaikka miten kuolisin
elintoiminnot kuitenkin lakkaisi
ei enää kuulis hengitystä
eikä tuntis kosketusta
ois vaan ruumis maatuva
tai ehkä tuhkaan vois muuttua
muttei enää vois rakastua
uskaltaisinko sitä kokeilla
vielä kerran kunnolla
siihen tunteeseen vajota
olemassa olosta humaltua
siitä miten kaikki on kaunista
miten ihmeellinen on se nainen
jonka ehkä omaksi saanen
juuri siinä on se ongelma
kun ei voi olla varma
en uskalla ottaa riskiä
sillä juuri siksihän
olin kauan hukassa
vai olinko kuitenkaan
voiko koskaan löytää itseään kukaan
ehkä kuoleman hetkellä
huomaa ettei sillä ollut väliä
miksi teki tai miten meni
mutta se että yritti
kokeili, rajojansa ylitti
se oli se askel joka merkitsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti