_eimitään_

onko väärin jos rakastaa vain kauneutta

joka puolelta kuulee saarnausta ja vihoittelua
sillan altakin löysin itseni tuhrattuna
pyhättöni koskemattomuutensa menetti
fandaaleita

mitä jäljelle jää kun kolme päärynää ja kaksi lättyä paistetaan pakkasessa
hämmennystä
ja hieman hymyilyä
siinä taas on soppa keitettynä

mistään en enää saa ajatuksistani kiinni
minulla piti olla jo selkeä pää
ei sinun pitänyt enää unissani yllättää
eikä varsinkaan keskellä päivää

yö ja aamu sekoittuvat
muka siksi kun aina on aurinko taivaalla
todellisuudessa en vain muista miten virota
aukaista silmät ja olla taas elossa

saisiko olla salmiakkia?
minulle ei nyt maistu kun uhkaa se keliakia
vai olikohan se osteoporoosi
joku kuitenkin mihin lääkkeet ennenkin vain lumeena tehosi

mieli on niin mielenkiintoinen
joskus se oli sanotuin lause
silloin kun aution täytti musiikki
ja seinät peittyi meidän taiteeseemme

saatan puhua sinusta
ja tarkoittaa kymmentä samalla
sillä en voi olla aivan varma
mitä tältäkään sanomalta haluan

en uskalla enää kohdentaa
sillä aivan liian helposti minuna nykyisin luetaan
sen siitä saa
kun antaa arkiminänsä vapaasti liihottaa

kaadoin tänään sata limsapulloa
rikoin ehkä kymmenen, en muistanut laskea
nautin siitä, kun kolmen tunnin kuluttua
tunnistin ensimmäisen ajatuksen laskeutuvan tajuntaani

tyhjyys on kiehtova, mutta samalla niin pelottava olotila
siellä oikeasti ei ole mitään, sinne oikeasti ei mitään jää
kaikki käy, ja puff, noin vain häviää
eikä siellä ole ovea mistä astua seuraavaan

olen eksyksissä ollessani kotona
olen unessa tanssiessani kaduilla
olen hiljaa huutaessani rannalla
olenko kuollut vaikka sanovat minun olevan elossa?