lauantai 22. marraskuuta 2014

ps.

tiedättekö sitä kun joskus sitä vain on loppu
loppu sanoista loppu teoista loppu eleistä
alennusmyynnit ovat päättyneet
ja jäljelle jääneet siivottu roskiksiin

mutta ei
ei se tunnu ollekaan pahalta
siihen on jo tottunut nyt kymmenennellä kerralla
niinkuin raiskauksesta oppii nauttimaan
kun olen itseni raiskannut tarpeeksi monta kertaa
se ei tunnu enää pahalta ollenkaan

olen oppinut jotain itsestäni
olen oppinut jotain ihmisyydestä
sitä mitä ei ole ei saa tehtyä edes väkisillä
sitä mitä on ei voi pitää sisällä

minut on väärinymmärretty jo niin monta kertaa
että melkein jo luovuin puhumisesta kokonaan
ihmiset ylireagoivat, kuulevat olemattomia
muovaavat sanoistani uusia
likaisia ilkeitä surullisia

minä olen vain tyhjä.

eikä siinä ole mitään uutta.

miksi te silti tuijotatte kuin kuoleman näkisitte silmieni takana?
miksi te ette voi vain antaa olla ja jatkaa maailman hektistä menoa
huomaamatta minua
se olisi suurenmoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti