näin hänen kasvonsa
luin hänen eleensä
tunsin hänen auransa
tiesin ettei tästä tulisi helppoa
vihasin itseäni koska en tiennyt oliko se minussa
ei ollut kauankaan aikaa siitä
kun kuulin suurimman vian olevan korvieni välissä
tavoittamattomissa
hallitsemattomissa oloissa
siellä syvimmässä kolossa
minne en yletä tahtoni voimalla
minä itkin, oi minä itkin niin paljon
kyynelillä ja kyynelittä
kaiken aikaa
hetkiksi unohdin murheeni
mutta aina kun jäin yksin
ne, se, hän palasivat
palaisivatpa he helvetissä
minä ajattelin
enkä ollut koskaan yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti