Minut on luotu toisen kylkiluusta
Minut on rakennettu palasista puolikkaaksi
Minä olen ollut rikki aina
ja yksin tulen aina olemaan jatkossakin
Minäkin väsyn ihmisjoukoissa
ja intensiivisistä ihmiskohtaamisista
Mutta vielä enemmän mua sattuu olla kaksin pääni kanssa
Silloin kukaan ei puhkaise kuplaa
Palauta horisonttiani oikeaan kohtaan
Minä en ole joutsen enkä kyyhkynen
Olen kai varis mut mustalvalkoinen
Tai pelkkää harmaata on tää
Kelo jossa mä kukun kun sä mut näät
En väreistä tiedä enkä luontoa tunne
Mutta sen muistan että sun iholla mua ei kiinnosta
Olenko ehjä vai puolitiessä huomisesta
Vai tuomiosta viimeisestä
En sitä tiedä
Mä en uskalla
edes kaivata
ihoasi mun ihon alla
Mä en uskalla
ääneen sanon
kuinka paljon mä vaan haluaisin sut tuntea
Mun iholla
Minua ei luotu ehjäksi
Eikä annettu käyttöopasta
Miksi on niin helppoa
Muiden elämistä huolehtia
Mutta omasta en uskalla tehdä arvokasta
Saanko pyytää,
mua rakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti