lauantai 2. helmikuuta 2013

kohtaus 52

ei sanaakaan,
ollaan hiljaa vaan.
ja kuunnellaan,
kun hengityksemmekin yhdistyvät.
en tarvi lammppuja,
sinä loistat valoa,
sekä sisältä, että ulkoa.
tää on kuin elokuva.

makaamme lattialla,
kynttilät luovat meistä varjoja.
sinä suutelet minua.
olen osa sinua.


~suostun pyyntöihis, teeskentelen.
että syynä ois lupauksein.
oikeasti, voisin haluta sut kokonaan.
olen vietävissä.

opetan sut pelaamaan mun peliäni yksinkertaista.
ainoa sääntö on: rakasta.
mut se onkin vaikeaa.
moni meinaa, harva uskaltaa.
ottaa riskin ja luottaa.
juopua välittämisen kaivosta.
siihen sukellan.

nauran vitseillesi,
tai niin sinä luulet.
todellisuudessa olen vain niin onnellinen,
että sinut tunnen ja saan koskettaa,
olla elossa.

oon kuin tuo tyttö näyteikkunalla.
sinä se myyjä, joka koristelee mut kukkasilla juhannuksen kunniaksi.
saat mut tuntemaan itseni kauniiksi.
hehkuvaksi. ehjäksi ihmiseksi. kokonaiseksi.
naiseksi. onnelliseksi.

ei se ole niin vaikeaa kuin luullaan,
 pari kaunista sanaa ja useimmat meistä on jo sulaa vahaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti