sunnuntai 10. elokuuta 2014

todellisuutta?

rakkaus on kaunista
                             jossei ole kaunista
                             se ei ole rakkautta
rakkaus on rauha sielussa
                             ja sotatila aivoissa
keuhkoissa tuntuu ahtaalta
ei meinaa saada happea
                             verisuonissa
                             virtaa lämmin mahla
saako koskea
saako kokeilla
                             millaista on olla iholla
kihelmöi joka solussa kaikki varpaat koukussa jännityksestä
koska sulaa
                             tämä kylmä maa
kuka saa
                             tämän maailman kukoistamaan?

joka
saa mut laulamaan
saa mut tanssimaan
saa mut nauramaan
hän, mut omakseen saa

en kaipaa rahaa en koiraa ei pyörää en taloa
                            vain vaaleanpunaisia auringonlaskuja
                             ja suudelmia taskussa tallessa
ne ei saa kadota
aina tilaisuuden tullen niistä muutamat tahtois paeta
                            ne havaitsen sun lapaluiltas
saanko hipaista
                           sun kasvojas
                          voisin katsoa niitä tunteja

olen elossa
joka puussa ja pensaassa pihalla
tai ehkä rikkaruohona
                          ennemmin asustan
sillä se joka luoksein silloin jää
                         voin olla varma
                         hän oikeesti välittää
 
kaikki on valmista
                        nyt lusikka
voin hetken hengitystäs kunnella
                       sitten suudella
                       sun hiuksias
naiselisuuden kruunu
olet aatelias
en ois osannu paremmasta ees haaveilla

ollaan kaunista
sinä ja minä
yhdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti