ahistaa.
enemmän kuin uskoin olevan mahollistakaan
valonarkaa.
mut pimeäkin pelottaa.
en ole ihminen enää ollenkaan.
olen varjo entisestä, eikö kukaan nää?
hyvinvointi yhteiskunta,
ei haluta väliinputoajia huomata.
nehän tarhrais tätä täydellisen mainetta.
hyi kauhia kuka sellasta haluaa?
otetaan nyt nää palkinnot vastaan vaan ja vaietaan.
se ei olekaan niin, laulaa maija vilkkumaa.
ehkä en ole tarpeeksi en riitä tuollekaan.
itse inho ja kriittisyys kukoistaa.
kuka haluais ostaa, nyt lähtis minäkuvia halvalla!
jumalauta, ota ittees niskasta kii
ja käyttäydy kuin kunnon kansalaiset.
joo joo nii nii,
mut mä en jaksa halua enkä kykene.
ei nyt hymyyn taivu tämä suu.
saa yrittää.
parantaa haavat käsistä ja otsaa iltaisin suukottaa.
ei taitas sekään tähän auttaa.
on virus kummallinen tämä.
tulee yllättäen, takkiaan kääntäen naurahtaa.
montako tuskaa oot valmis testaamaan?
kestätkö kipua, jos se ensin testataan.
sitten tartutaan ajatuksiin ja maalaillaan mustaksi.
vieläkö jaksat nousta?
jos nukahtaa, voisko joku armahtaa
ja antaa olla heräämättä?
aamulla taas uuden maskin kaapistani valitsen ja hymyn naamalleni vangitsen.
"Hyvää huomenta!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti