sivuhenkilöistä

minä sanoin, että kanssas olen kokonainen.
minä sanoin, sinä täytät sen aukon jonka kaiversi eilinen.
se oli totta silloin, mutta nyt olen tyhjä taas.
    mut en haluu sua satuttaa. myöntämällä että ahdistaa.
sul on ilmanki ihan tarpeeksi ongelmia, jo omissa asioissas kannettavana.
pelkään että sut tuhoaisin, murskaisin pieniin palasiin, jossulle kertoisin.
ei riittäisi että veisin omani sinusta pois lähtiessäni.
taitaisin viedä senkin mitä ennen minua kutsuit omaksesi, itseksesi.

minut tyhjensi joku muu. se onnistui imemään minusta sinutkin ulos.
se oli jo ennen imenyt minuuteni, joten nyt en ole mitään.
olenko silti vihainen sille?
sinun pitäisi olla vihainen minulle. olen paha huono ja kauhea.
miksi et sitä tajua? miten saisin sinulta, pilvilinnat romautettua, nimeni ympäriltä.

minä voisin kertoa sille, mutta luulen ettei se haluaisi minua.
se vain lähettäisi palaseni paluupostissa kotiovelleni.
sillä ei tee niillä enää mitään. onko koskaan tehnytkään? 
tuskin ymmärsi edes omistavansa. 

ei se näe minua. sillä on jo jonossa muita.
en mahdu listalle edes varasijoille.
minkäs teet. päähenkilönä tippuu helposti kokonaan ulos lavalta.
mutta taustajoukoista on helpompi nousta parrasvaloihin.
miten pääsisin takaisin? en kai mitenkään. 
suuntaan kohti takaovea, elämään värittömään.
sillä sinä jäit lavalle. ja sinulla on kaikki mitä minussa ennen oli.