että tietää rakastavansa.
Mulla on ikävä sitä tietoa.
oon väsynyt ainaiseen epävarmuuteen.
Jos tuntee itsensä tunteettomaksi,
pitäisikö ilo onni ja rakkaus teeskennellä?
Jotta elämässä olisi jotain sisältöä.
Ensimmäinen: Ei tietenkään, vasta se olisi tyhjää.
Hyi miten hirveää, jos ei kukaan enää.
Osaisi olla oikeasti, kaikilla olisi kasvoilla maski.
Sen lisäksi että sydämmestä pitäisi jää sulattaa,
pitäisi toinen saada myös maskinsa riisumaan.
Toinen: Eikö sulla sitten koskaan,
ala tämä maailma kyllästyttää,
ja omaan kuoreesi vetäytyminen houkuttaa,
kun näyttää varjoista puoltaan tää,
kylmä maailma?
Ensimmäinen: Totta kai joskus, mutta kunhan muistan sen.
Odottaa mua tuolla syli lämpöinen, johon voi sukeltaa.
Ihan koska vaan turvaan. Niin se helpottaa.
Tämän maailman murheet otteensa irrottaa.
Toinen: ..mistä löytyisi minullekin, syli johon kuuluisin?
Ensimmäinen: Sinullahan on se rakkaasi siellä, tuntemattomalle tiellä?
Toinen: ..mutta kun ei se muutu sinuksi, vaikka kuinka kuvittelisin..
Ensimmäinen: ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti