mua pelottaa

siinä se on
iskee taas
vie minut kauas mukanaan
puree nilkkaa
kutittaa
tuntuu niin hyvältä että ahdistaa

se on niin kaunis
niin kiehtova
se tahtoo mut syliinsä kahlita
se kertoo, mä nauttisin
sen seurasta
se sanoo: "etkö tahtoisikin vilkaista?"

vain hetken, pienen
ja taas kirvelee
ne kysyi multa kuka mun kättä pitelee
miksen mene jo
iske syvälle sen rintaan
tappele
ne ei ymmärrä miksi mä seison vaan
paikallani värisen, en sano sanaakaan

yö on kuulas
pelto väreilee
taivas on vaalea
ja vaan vaalenee
pian on aamu
mua paleltaa
miksei vois osata itteensä rakastaa?

olen nuori
ja sekaisin
hunningolla
silti papereissa rikkeitä pyöreä nolla
tai ehkä muutama, mutta niitä ei isoissa pöydissä lasketa
silti vereni vie
mua syvemmälle
haluan huutaa halulle:
"käy peremmälle!"

haluaisin juosta
maailman tappiin asti
käydä siellä tulla ehjänä takasin
tai ennen kaikkea
olla luvalla rikki
ettei tarvis tietää miten ennen toimi
ei tarvis yrittää
ei selittää
kun ei se kuitenkaan selvennä yhtään mitään

olen takaisin
mieleni pohjalla
likaisin
kolkka on tämä
liikaa aikaa yksin
yksi elämä
mihin sen tuhlaa
voiko sitä olla heittämättä hukkaan
en ehkä halua
tulla painetuksi kirjoihin
olla kuuluisa
mutta paikkani tarvin
ja saanko sanoa, ansaitsen
ainakin on varmaa et sen tarvitsen
tai tulen hulluksi
en tiedä onko minusta enää miksikään muuksi

olisi kaunis jätesäkki
joka yks päivä otti ja lähti
heitettiin roskikseen
sinne se meni
seuraan kaltaistensa samanlaisten
paskiasten
mistä tämä paska työntyy mun aivoihin
kuka mut loi tarvisin vastauksii

mutten usko ketään
en usko mitään
ne sanoo mulle:
"ei sust tuu mitään"
en haluu uskoa
ja uskon kuitenkin
sattuu niin paljon että lattialla pyörin
eikä satu kuitenkaan
mähän oon kunnossa
potkittu pihalle hoitolaitoksista
tilasin hierojalle ajan
et saan leikkiä
et viel on joku viranomaistaho jolla pelleillä
en ehkä kestä
nyt loppuu tämä

ei valittamisella mihinkään päästä.
kuivaa kyynelees
lähe käveleen
eteenpäin sä kuiten aina elämässä meet.
the end..