laulavatko satakielet
siellä missä me itkemme?
sureeko taivas kanssamme
vai onnettomien sielujemme tähden?
tässä äärettömässä maailmankaikkeudessa
josta valtaosa on hiljaa
vai huutaako avaruus sittenkin taajuudella
jolle me olemme kuuroja?
huitooko se merkkejä käsillään
joista me emme vain ymmärrä mitään?
niin sokeita olemme
kuin olemme toistemme edessä
toinen toisemme jäljessä
joka ikinen ikuisesti myöhässä
entä laulavatko satakielet
silloinkin kun nukumme?
vai ovatko ne hyväksyneet ikuisuuden
ja kunnioittavat meitä
siten miten me emme toisiamme osanneet kunnioittaa
sanomatta sanaakaan, tietäen sen kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti