tuntuu väärältä koittaa nukkua
mut tuntuu väärältä olla hereillä
siel on niin saatanan kaunista et hävettää
taidan käydä matolle lepäämään
tekis mieli sytyttää kynttilä
mut kuva muutenkin jo itkee hämärän ikävästä
silmät vetistää mä tuijotan seinää vaan
eikä mikään mitään muuta kuitenkaan
mä olen onnellinen nuori naikkonen
mullon eläväinen elämäni edessäni
muut ryystää puskassa kossua
mä kaadan kymmenennen lasillisen vissyä
ja naurahdan kun puhelin soi
oijoi mä nyt vaan vastaa en voi
kitara mua tuijottaa mut en siihen koskea saa
se öisin hiipii mun iholle nukkumaan
kai sä tiedät että jos sä luulet särkynees
mä ohjaisin sut ompeleen sun sirpaleet
yhteen että voisin olla se neula joka lävistää sun ihon
lävistää sun pään jäisin sinne aivoihisi mätänemään
että kerrankin oi kerrankin voisin rehellisest sanoo sua satutin
mutta kuitenkin on rajat mullakin
ehkä huomenna on kaikki aivan toisin
ehkä huomenna minäkin voisin
olla todellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti