obs!

huomasin, että mikään ei ole vahvempi syy olla aloittamatta
kuin pelko nauttia liiaksi, jäädä kiinni iäksi
huomasin, että kun kerran pääsee yhdestä pahasta irti
sitä alkaa pelkäämään, jatkuvasti miettimään
mikä on seuraava mistä luopua pitää?

huomasin, että valo on aivan toinen päiväntasaajalla
huomasin, että olin huomannut sen jo aiemmin
vain unohtanut, niin kuin niin paljon kaikkea muutakin
huomasin, että sun viereesi kaipaaminen sattuikin
ja sen itseltäni kielsin, sillä viimeksi elämisen unohdin

huomasin, että valheessa on sitten kuitenkin helpompi elää
ei tarvitse pelätä että totuus voisi satuttaa
tai että tieto lisäisi tuskaa entisestään roihuavaa
huomasin, että tietokoneen näppäimistön naputuksen ääntä voi kaivata
niinkuin rikottuja lupauksia, kadonneita ihmisiä, mennyttä vuotta
paitsi sitä en kaipaisi edes haudan reunalla roikkuessa

huomasin, että kyynisyyteni on kadonnut sängyn alle
sieltä se kurkkii, nykii varpaitani ja naureskelee
'luuletko, että olen kadonnut?'
huomasin, että luopuminen tupakasta tuntui samalta kuin luopuminen suklaasta
tai ehkä jopa vaikeammalta
kuin päästäisi irti ihmisestä, jolla oli tapana kaikki sun murhees kuunnella
ja silti syliinsä pehmoiseen sulkea

pidän sinusta sillä olet pehmoinen.
et satu iholla, et satuta minua.
annat anteeksi, vaikka olen satuttanut itseäni
vaikka satuttaisin vieläkin, otat minut luoksesi ja palautat ehjäksi
huomasin, että sinua tarvitsin
vaikka olitkin vastoin kaikkia odotuksiani
arvoni käänsit, tai palautit
miten sen nyt haluaakaan ilmaista

huomasin, että menettäminen on eräänlaista löytämistä
luopuminen on uuden vastaaottamista
ja pelkääminen on inhimillistä
huomasin, että kuuntelijaakin saattaa joku huomata kuunnella
kaikki ei olekaan aina niin mustavalkoista
miten vain saisin hänetkin näkemään värillistä valoa?
huomasin etten voi ketään pakolla opettaa nauramaan
kynä huulten väliin puristettuna vaikeuttaa arkea
huomasin, että osaan ehkä sittenkin vielä rakastaa

huomasin, että osaan vielä rakastaa.