kuolemanpelko on sitä kun on syitä miksi haluaa elää.
maailma mikä ennen ei ollut kokonainen ilman minua, minne en kuulu enää mitenkään.
ihmisiä jotka jättävät minut yksin eivätkä ota mukaansa kutsun parhaiksi ystävikseni.
tulen teille kuunnellakseni kun puhut puohelimessa uuden elämäsi kanssa.
näen sinusta silmät, sinä katsot minua etkä näe mitään.
uusi alku on odottamassa minuakin kahden vuoden päässä, sinne vain pitäisi päästä ensin.
ihmiset tapaa uusia ihastuttavia itsejään kaiken aikaa, minä istun huoneeni lattialla opetellen olemaan hiljaa,
internetin ihmemaailma ahdistaa silti se kapuaa joka ilta sänkyyni nukkumaan.
me olemme väsymyksen sukupolvi emmekä edes halua herätä.
hänkin kysyi minulta mikä on, enkä osannut kuin haukotella ja nauraa teennäisesti.
nukahdin silmät auki ja pääni putosi syliini mustelmia reisissä kuolenko nuorena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti