tiedättekö niitä öitä, kun kaikki on vain täydellistä
punertava täysikuu ja taivaanrannassa auringon helotus
tapasin hokea, ettei mikään kaunis koskaan kestä
olin kyyninen ja itsekäs, halusin vain lähteä
tiedättekö niitä hetkiä, jotka tuntuvat vuosilta
vaikka todellisuudessa koostuvat vain muutamista sekunneista
ensin vain tiesin, paljonko ulkona oli pakkasta
sitten yks kaks, sormeani koristi merkki sinusta
kuinka imelää ja klisheistä, mutta ei nyt välitetä pienistä
aina ei tarvitse sanoja, hah, ja pakko myöntää, että osaat suudella
tiedättekö sitä tunnetta, kun keho on niin kevyt,
että luulet leijuvasi ilmassa, kaiken tavallisuuden yläpuolella
sanoin etsiväni elämässä aina kauneutta
sinua minun ei tarvinnut hakea
sinä vain olit yhtäkkiä siinä
hei, ethän heti kohta katoa?
se olisi vallan surullista, sillä seurassas
muistan taas sen, mitä on olla onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti