unista

heräsin äänettömään huutoni
muistaminen sattuu joskus eniten
tajusin nyt sen jonka tajusin silloin
kun puhelin soi ja olin yksinäisempi kuin koskaan
kerroin hänelle elämäni
yritin selittää miksi olen mitä olen
kun olin lopettanut hän kysyi juuri ne kysymykset joiden tiesin sattuvan eniten
hän käski itkeä vaikka olin juuri kertonut etten osaa
hän sanoi haluavansa auttaa vaikka hetkeä aiemmin sanoin pärjääväni omillani
hän käski muuttaa itseäni, sitä muutosta juuri olin kuvannut

älä koskaan lupaa mitään
sillä huominen pyörtää kuitenkin jokaisen sanasi tuhat kertaa ympäri
älä koskaan halua ketään
sillä kerran rakastuttaessa sydänjuuria myöten et pääse enää irti
luulin päässeeni
heräsin aamulla äänettömänä huutooni

yksi ihminen haluaisi minut, voisin ehkä saada toisen mutta kaipaisin silti kolmatta
onko kaikki vain sitä mitä kuulen jatkuvasti
olen itsekeskeinen kiittämätön paska
olen eksynyt elämässäni monta kertaa mutta eniten sattuu hukata sanojen virta
kun se ainoa köysi joka estää sinua putoamasta katkeaa, oletko valmis putoamaan

sanoin kuolevan kiehtovan minua
en siltikään halua kuolla
olin liian kauan paossa elämää
nyt ei ole enää mitään, mitä käteen jää
öisin ei ole enää pimeää
en pääse piiloon istumaan nurkan taakse
jäisinkö makaamaan eteisen lattialle
sillä sinä et minua viereesi ota
en ehkä edes haluaisi tulla
herättämään olematonta toivoa itseeni
enkö käynyt tämän jo kymmenen kertaa läpi

lähes sata vuotta vanhat seinät kuuntelevat neljää kieltä ja silti ymmärtävät kaiken
miten kadotaan tapetin taakse, piiloudutaan paneeleihin
lakataan olemasta olemassa

sanat ei riitä
niitä voi pilkkoa paloitella viekotella suostutella
saada toimimaan kuten halutaan
ei saa koskaan luottaa
vain siihen, minkä tietää olevan totta voi nojata
mistä sen voi tietää?
ei sitä voi tietää
liian helppo on eksyä tieltään
jota ei koskaan ole ollutkaan
jos kaikki onkin pelkkää kuvitelmaa

minun mielikuvitukseni täytyy olla köyhä