ne puhuu vierasta kieltä, jota en ymmärrä.
niil on oma tahto, ne mua hämmentää.
sanoo käänny oikee eiku ota pika vasen.
hyppään pientareelle, tajuun olevani ase.
itselleni, itseäni vastaan.
kaikki on tajutonta ja aivan turhaa.
sit vaan alan nauraa, joku huolissaan ravistaa
ja kysyy: mikä hätänä?
vastaan: tämä elämä ja ne tuhahtaa.
sanoo et oon huono, en osaa arvostaa.
valmista. sitä mitä annettiin jo äidin maidossa.
sen vaikutus on kadonnu noin elämä sitten.
no mitä sitte?
nauran vaan, tyhjää naurua.
säikähdän kaikua ja hups.
ympyrä sulkeutuu, kaikki sama vanha alkuun kulkeutuu.
vierasta kieltä jota en ymmärrä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti