jos sie oisit vastannu aiemmin.
oisit saanu kuulla et sua kaipasin.
kauniin runonkin sulle jo kirjoitin.
sitten kaiken kumitin ja unohdin.
en vaan voi sille mitään.
tiedän että oon jo elämän verran jälessä mut se on tää pää.
toimii palanen kerrallaan, ei koskaan toimi kokonaan ajallaan.
nyt se mulle koittaa kertoa, et sut haluaisin takaisin, mut ootko haluttavissa?
onks siit mitään hyötyä jos tän sulle paljastan? et sua yhä kaipaan.
en vakituisesti en kokonaan. on muitakin asioita jotka saa sydämmen lepattaan.
en oo vieläkään oppinu sydäntä yksinkertasesti kirjottaan.
voisitko tulla mulle elämästä opettaan?
tai oppimaan, uskon et molemmilla ois annettavaa.
kuinka kauan mun täytyy odottaa, että uskallan, tän sanoiks pukea.
entä jos tää on taas vaan virhearvio, liikku täysin turha?
jos ei tää teksti taaskaan mitään muuta.
soutaahuopaa, ei satamaankaan voi enää palata.
ei siellä meitä fanfaarit odota.
ennemmin tinasotilas armeija,
mut sekin me jaksettais yhdessä kohdata,
jos oltais toistemme tukena.
jaksammeko enää taistella?
kun molemmat jo omissa erissänsä haavoittuneina.
mut niin ne väitti ettei menneisyydel oo painoa.
se on tää hetki ja tulevaisuus jotka kertoo susta.
se miten selviät, miten tästä eteenpäin jatkat.
lupasit ottaa mut mukaan, vielä muistatko?
*poista?* *kyllä.* *viestiä ei lähetetty.*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti