Mä en osaa rentoutua
Tuntuu että mä odotan odotan odotan
Eikä koskaan ole valmista
Enkä edes tiedä mitä haluan tapahtuvan
Ois niin helppo antaa päätäntävalta pois
Ja seurata sokeana valmista polkua
Sitten vaan ei sais enää koskaan pysähtyä
Sillä paikoillaan
Olo en kestä ollenkaan
Haluaisin jo kiiruhtaa
Seuraavaan ruutun, uusiks aloittaa
Aivan mitä vaan
Kostautuuko tämä kiire joskus
Pakotanko taas itseni huomaamatta reunalle
Ja sen yli
Vain huomatakseni
ettei laskuvarjo tullut taaskaan mukaan
Pelkään että mokaan
Aivan kaiken ja vähän enemmän
Esim. vaikka koko elämän
Loputon suorittaminen on saatava loppumaa
Tai muuten kaikki loppuu mullakin ennen aikojaan
Joka tapauksessa kaikki loppuu aina aikanaan
Eikä elämää oikeasti voi hoputtaa
Miksi sitten mua näin paljon ahdistaa?
Tyhjä huone ei osaa vastata taaskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti