Mä herään hiestä märkänä
Menee hetki
Oonko ees hereillä
Ulkona on valoisaa
Mut se ei kerro kellosta mitään
Joku ajatus kiertää kehää
Suljettujen luomien takana
Sillä ei oo selvää muotoa
Saattaa olla kuumehoureita
Tuntuu(ko) se ahdistavalta
En osaa sanoa
Tiedän vaan et tunne on vahva
Eikä se taida mulle kuulua
Se on sisäistä huutoa
Paloa ilman vastauksia
Se on epätoivoa
Epäilyä omasta olemisesta
Epävarmuutta omien sanojen voimasta
Omasta vaikutuksesta
Kuinka sä ennustat
Miten toinen ottaa sun tavan
Olla olemassa tässä maailmassa
Ja voiko
Kukaan vaatia sua muuttamaan
Jotain niin perustavanlaatuista

Mä tiedän etten aina ole rehellinen
Tiedän etten osaa olla uskollinen
Tiedän että usein väärin teen vaikka luulen
Auttavani toista
Mä usein luulen tietäväni paremmin
Usein uskon ymmärtäväni
mitä tapahtunee seuraavaksi
Usein tästä seuraa farssi
Itseinho, syyttely
Enkö opi koskaan
Kyllästy loskaan jota sataa joka puolelta

Siis jos uskallan olla avoinna
Ja myöntää näitä virheitä
Ole kiltti ja ota mut syliin sillä mä yritän
Tulla paremmaksi
Mä yritän oppia tavoille
Mä yritän olla ystävä
Mä yritän säilyä hengissä, ehjänä
Paikattuna teipillä
Pysyy pystyssä omilla jaloilla
Vielä jonain kauniina
Aikana

Ehkä se kertoikin minusta
Ehkä unikuvasta
Rumasta