sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Siitä otuksesta siellä peilin sisässä

Hän

Hän nauraa liian paljon liian harvoin
Hän itkee itsensä tyhjäksi joka toinen tiistai (ainakin)
Hän osaa laittaa ruokaa
Hän yrittää oppia kutomaan kuudennen kerran
Hän laskee sormet koskettimilla ja istuu hiljaa

Hän on jälleen myöhässä jostain
Hän ei pääse yhtään lujempaa
Hänen yrittäessä juosta ei pääse perille ollenkaan
Hän herää aamulla vieraasta talosta
Hän tajuaa olevansakin kotona
Hän peittää peilit huivien ja verhoin nähdäkseen itsensä vain silloin kun se on sopivaa

Hän rakastaa kirjoittaa, mutta pelkää sanojensa valtaa
Hän kerran eli pallon perässä kunnes
Hän tajusi, että se putoaa aina lopulta kuitenkin
Hänen mieluisin paikkansa maailmassa on
Hänen kummityttönsä vieressä jokeltelemassa

Hän on niin täynnä maailmaa itseään
Hän on niin tyhjä että taas itkettää
Hänellä vain ei ole enää kyyneliä sillä
Hänen lääkityksensä vei ne pois

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti