jos meidän on kuoltava nuorina
meidän on luotava valtavat läksiäiset
kutsutaan kaikki eksät ja niiden nykyiset
ja hämmennetään soppaa kertomalla meidän kuulumiset
oisin kyllä oikeesti halunnu sen lapsen
ja sun kanssa Eiffel- tornin huipulle
mutta kaikkea ei voi saada
niin juhlitaanko nyt edes kun voimme
oon kyllä aika varma että mun ensimmäinen ja sun viides panis sinä yönä
tuntuuks sustakin siltä? niissä kieltämättä on vähän samaa särmää
tarjoiltais boolia ihan vaan että voitais nauraa muiden hiprakoille
ja me juovuttais vaan toisistamme, jätetään ne päihteet muille
mut jos mä kuolisin huomenna
haluisin kyllä vielä kerran Pietarista hakea
askillisen niitä violetteja ja vaaleanpunaisia
ja muistella menneitä vuosia ja tapahtumia
tarjoaisit niille samoille naisille hatsit ja jämät
joita ennen niin isketin punaviinilasi toisessa ja tupakka toisessa kädessä
tulisko meillä ikävä entisiä elämiä?
kaipa meidän hiukan pitäis kliseisesti nyyhkäistä
kun joku kuitenkin mainitsis taas sen hukkuneen ystävän
mut sit voitas esittää diaesitys kaikista meidän töppäyksistä
ja toivoa että niillä edelleen ois hymy yhtä herkässä
kuin sillon kun me, noh oltiin eläväisiä
muistatko, kun silloin sulle nauroin etten usko mihinkään
en jumalaan en rakkauteen en elämään
ja sinä väitit uskovasi minuun
sinä ansaitsisit kyllä elää
en ole koskaan tavannut kauniimpaa sielua kuin sinä
ehkä, uskon kyllä, että jokainen niissä juhlissa
salaa hiukan rakastaisi sinua
minä olen jo vanha niin ulkoa kuin sisältä
mutta sinä rakkaani, loistat edelleen kuin
kuin
kuin
kuin uni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti