tiistai 1. heinäkuuta 2014

marmorikuulia kadulla

jos voisin varmaan antaisin
jokaiselle kymmenen miljoonaa tilaisuutta
rikkoa minut uudestaan ja uudestaan
mutta harva raskii ottaa vastaan
edes kymmenettä kertaa, sellaista se on

hän alkaa tajuta

havahduin hereille vaivaisesta horteestani
vai huomatakseni kuulutuksen
"aloitamme lähtövalmistelut hetken kuluttua"
ja sen yhden kyyneleen
joka varkain oli ilmestynyt tuntemattomasta syystä
sellaista se on

kaipaan tulevaisuutta

kaunis nainen katsoo minua päiväkirjani kannesta
eikä sekään oikeasti katso minuun
korkokenkä leukaa vasten on kiinnostavampi
tiedän paikkani
vai sen ettei sitä ole missään
sellaista se on

suutelen auringon kajoa

elämässäni on liikaa valoa
olen sokaistunut tästä kaikesta
enkä saa mistään otetta
aistit turtana yritän rämpiä kohti seuraavaa aamua
onneksi kesäisin ei käytetä herätyskelloja

saisinko halata sinua, jotta näkisit edes kerran vain kauniita unia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti